Siirry pääsisältöön

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen


Sayaka Muratan Lähikaupan nainen (2020) on lyhyt ja napakka romaani naisesta, joka ei mahdu yhteiskunnan hänelle valamaan muottiin. Sayaka Murata on Japanin merkittävimpiä nykykirjailijoita, ja hän on saanut useita palkintoja. Lähikaupan nainen on saanut maailmalla suurta suosiota.

Romaanin päähenkilö Keiko on osa-aikatöissä lähikaupassa, mikä ihmetyttää hänen läheisiään. Vuodesta toiseen Keiko pysyy sinkkuna eikä hanki kunnollisia töitä. Keiko itse on tyytyväinen, mutta ongelmaksi muodostuu lähipiirin odotukset. Keiko ei ole kuin muut, vaan hän on arvoitus. Keiko joutuu ottamaan yllättävät keinot käyttöön, jotta hän olisi oikeanlainen nainen ja täydellinen yhteiskunnan ratas.

Romaani sopii erityisesti niille, jotka haluavat lukea lyhyitä teoksia. Luin romaanin yhdessä illassa. Luen usein pidempiä teoksia, joten lyhyt romaani oli hyvää vaihtelua. Lähikaupan nainen oli viihdyttävä teos, joka sisällytti itseensä kritiikkiä japanilaista perhe-ja urakeskeistä kulttuuria kohtaan.


"Vauva alkoi itkeä. Sisareni kiirehti keinuttelemaan ja rauhoittelemaan sitä. Katselin veistä, jolla olimme jakaneet leivoksen kahtia. Olisi niin helppo saada vauva kerralla hiljaiseksi. Mikä hässäkkä mokomasta. Pyyhin huuliini jäänyttä kermaa katsellen, miten sisareni heijasi lasta tarmokkaasti sylissään."

Keiko on mielenkiintoinen persoona, jonka lukeminen edellyttää lukijalta tarkkaavaisuutta. Hän ei ole pienestä pitäen mahtunut muottiin, ja muu maailma näyttäytyy hänelle outona ja vaikeana ymmärtää. Tuttu lähikauppa on hänelle turvasatama, jossa on säännöt, joita noudattaa. Kaunis ja hersyvä teos, jota suosittelen lämpimästi lomalukemiseksi!

Xx Bella


Sayaka Murata - Lähikaupan nainen (2020)
Gummerus, 126

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutustuma

Minna Lindgren: Aina on toivoa

Minna Lindgrenin Aina on toivoa (2020) oli samaan aikaan hulvaton ja ahdistusta herättävä. Teoksen taitava krittiikki sai miettimään muutosta sekä hyvästä että huonosta näkökulmasta. Tämä teos sai minut miettimään, miten yhdestä aiheesta voi kirjoittaa loputtomiin, kun siitä vain on sanottavaa. Sama aihe eli koulumaailman muutos pyöri koko teoksen ajan mukana, mutta se oli kiedottu viihdyttävään muotoon. Marja Vehmavarsi on oikea supersuorittaja ja opettajana hän kokee aliarvostusta joka suunnalta, mutta pitää silti kiinni itsestään ja mielipiteistään. Häntä ei lannistu kohtaamastaan väkivallasta, vaan purskuttaa eteenpäin pää pystyssä, mitä nyt räjähtää silloin tällöin mitä huvittavimmilla tavoilla. Marjan vanhempien tarina on mitä koskettavin. Teos on kuvaus inhimillisyyden löytämisestä nykyaikaisen tunteita turruttavan teknologiayhteiskunnan keskellä. Se on myös hätähuuto kauan vaiennettuun asiaan nimittäin opettajien kohteluun. Yhä enemmän nähdään koulun olevan vastuussa kasvatuks

Anna-Leena Härkönen: Jos joku kysyis multa

 "On sydämees painettu kynteni jäljet ja syliini iäksi nukuit ja katseessas vieläkin kuohuu se meri johon kanssani aikoinaan hukuit!" Ajattelin tehdä vaihteeksi runoteoksesta postauksen. Välillä tulee niitäkin luettua, mutta kaikki eivät aukea itselle niinkuin esimerkiksi tämä kyseinen teos eli Anna-Leena Härkösen Jos joku kysyis multa (1991). Runot ovat pääosin rakkausrunoja. Teos käsittelee monipuolisesti ihmissuhteita ja kivuliaitakin asioita kuten pettämistä ja vanhenemista. Runot ovat hyvin tunteellisia ja onnea vastaan löytyy aina myös tuskaa. Teos on samaan aikaan uhmaileva ja surullinen. Se tuntuu tuovan surun ja katkeruuden tunteet vihan muodossa ulos. Huutomerkit ja riimit tuovat runojen uhmaan vauhtia. Runoissa kaipaus johonkin henkilöön tai asiaan, kuten nuoruuteen, näyttäytyy vahvana. Monet runot ovat tarinamuotoon kirjoitettuja. Kokoelmasta löytyy myös Härkösen esikoisromaaniin Häräntappoaseeseen (1984) liittyviä runoja. Teos kiteyttää mielestäni hienosti sen,