Siirry pääsisältöön

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia


Pajtim Statovcin esikoisromaani Kissani Jugoslavia (2014) on palkittu Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnolla. Teoksessa ovat päähenkilöinä albaanityttö Emine ja hänen poikansa Bekim. Emine naitetaan miehelle, jonka hän on vain kerran tavannut. Bekim kasvaa Suomessa, jonne Emine ja hänen miehensä ovat päätyneet pakoon levottomuuksia.

Teos kertoo taitavasti ulkomaalaisen ulkopuolisuudesta Suomessa ja kulttuurieroista. Teos kritisoi vääränlaista itsekästä isänmaallisuutta ja kysyy miksi suomalaiset eivät halua auttaa hädässä kärsiviä, kun se ei ole heiltä pois. "Maassa maan tavalla" onkin osittain kulunut virsi, sillä jokaisella tulisi olla oikeus totetuttaa kulttuuriaan, kuten syödä sormin. Suomessa runsas alkoholinkäyttö nähdään normaalina ja hyväksyttävänä, vaikka se aiheuttaa niin runsaasti ongelmia. Etenkin nuorten kohdalla se hyväksytään, mutta teos saa pohtimaan, että miksi. Miksi joku pilaisi elämänsä tahallaan alkoholilla, kun toiset karkaavat sotaa, ja tekevät kaikkensa suojellakseen perheitään ja selviytyäkseen?

"Me saatoimme syödä sormin, mutta meidän miehiämme ei löytynyt aamuisin puistonpenkeiltä ja bussipysäkeiltä. He joivat niin paljon alkoholia, etteivät muistaneet, mitä olivat tehneet tai missä olivat olleet, ja kun kuulin että monet menettivät kaiken - perheensä, terveytensä ja työnsä - alkoholin takia, puistelin ensin päätäni ja sitten nauroin katketakseni, sillä en ollut koskaan kuullut mitään järjenvastaisempaa."



"Ajattelin, että minun täytyy olla hänelle ahkera ja kuuliainen vaimo. Äitini oli kertonut lukuisia tarinoita siitä, millaisista syistä naisia saatettiin passittaa takaisin koteihinsa. Yksi oli vahingossa pieraissut kaataessaan teetä, toinen oli jättänyt silittämättä miehensä kauluspaidat, kolmas oli pessyt miehensä jalat melkein kiehuvassa vedessä koska mies ei ollut osoittanut häntä kohtaan kunnioitusta. Häädetyksi tuleminen olisi häpeällistä, koko suvun maine menisi, eikä kukaan huolinut naista, joka oli kertaalleen häädetty miehensä luota."

Suosittelen lukemaan Kissani Jugoslavian sekä muita maahanmuuttajuudesta kertovia teoksia, sillä ne ovat aina avartavaa ja mielenkiintoista luettavaa. Romaanin kissa muodostuu äärimmäisen mielenkiintoiseksi henkilöksi. Tämä teos on sellainen, mikä on ehdottomasti luettava, jotta siitä voi puhua, sillä takakannen teksti ei kerro vielä mitään teoksen mielettömyydestä.

Pajtim Statovci - Kissani Jugoslavia (2014)
neljäs painos
Otava, 285 sivua

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutustuma

Holly Bourne - Katsokaa miten onnellinen olen

 Holly Bourne kirjoittaa romaanissaan Katsokaa miten onnellinen olen (2018) riipaisevan totuudenmukaisesti kolmekymppisen naisen elämästä. Teos keskittyy parisuhteen kuvailuun. Se kuvastaa hyvin millainen on huono parisuhde: kaikki ajatukset kulkevat tällöin vain parisuhteen ympärillä. Torin menestys ja suosio kirjailijana juontaa juurensa nimenomaan hänen onnelliseen parisuhteeseensa. Tai alkuhuumassa onnelliseen parisuhteeseen, mikä on nykyisin väljähtänyt siinä missä Torin kirjoitusintokin. Tori on vuosia vältellyt julkaisemasta uutta kirjaa, koska hän ei voi enää kirjoittaa onnellisuudesta. Teos kuvailee hyvin sitä kipuilua, mikä päättämättömyydestä syntyy. Tietää olevansa jumissa, mutta ihmismieli ei kykene irroittamaan: "Vanhempani eivät sano mitään. He ovat oppineet olemaan sanomatta. Sillä minä soitan helle niin usein, kerron heille jotakin mitä Tom on tehnyt ja kysyn, onko minulla oikeus olla niin tolaltani - sanon että liika on liikaa ja että en kestä sitä enää. Sitten h

Saana Rossi - Rekrytoija

Saana Rossin Rekrytoija (2020) on piristävä teos, jonka kerronta on hyvin kuvailevaa ja tarinamaista. Teos viihdyttää kuin hauska fiktio, mutta samalla oppii paljon. Rossilla on erinomainen kyky kertoa asioista kiinnostavasti, mikä johtuu siitä, että Rossi on poiminut teokseen omaelämäkerrallisia elementtejä. Rossi kertoo matkastaan rekrytoijaksi samalla kun hän kuvailee rekrytointia yleisellä tasolla. Teoksessa käsitellään alan käsitteistöä, mutta myös kritisoidaan käsitteitä ja pinttyneitä toimintatapoja. Rossilla on tunnetusti suuri hinku muuttaa asioita, mikä näkyy myös teoksessa. Hän kuitenkin muistuttaa, että jokainen rekrytoija on erilainen ja painottaa erilaisia asioita. Näin ollen rekrytoinnissa on kyse myös tuurista ja henkilökemioista, vaikka kandidaatin taito onkin tärkeintä. Taitoakin löytyy niin monenlaista. Teoksen esimerkit ovat hyvin tarkkoja ja henkilökohtaisia. Lukija pääsee suorastaan epämiellyttävän lähelle Rossin työtehtävää. Samalla kirja herättää miettimään rek