Siirry pääsisältöön

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia


Pajtim Statovcin esikoisromaani Kissani Jugoslavia (2014) on palkittu Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnolla. Teoksessa ovat päähenkilöinä albaanityttö Emine ja hänen poikansa Bekim. Emine naitetaan miehelle, jonka hän on vain kerran tavannut. Bekim kasvaa Suomessa, jonne Emine ja hänen miehensä ovat päätyneet pakoon levottomuuksia.

Teos kertoo taitavasti ulkomaalaisen ulkopuolisuudesta Suomessa ja kulttuurieroista. Teos kritisoi vääränlaista itsekästä isänmaallisuutta ja kysyy miksi suomalaiset eivät halua auttaa hädässä kärsiviä, kun se ei ole heiltä pois. "Maassa maan tavalla" onkin osittain kulunut virsi, sillä jokaisella tulisi olla oikeus totetuttaa kulttuuriaan, kuten syödä sormin. Suomessa runsas alkoholinkäyttö nähdään normaalina ja hyväksyttävänä, vaikka se aiheuttaa niin runsaasti ongelmia. Etenkin nuorten kohdalla se hyväksytään, mutta teos saa pohtimaan, että miksi. Miksi joku pilaisi elämänsä tahallaan alkoholilla, kun toiset karkaavat sotaa, ja tekevät kaikkensa suojellakseen perheitään ja selviytyäkseen?

"Me saatoimme syödä sormin, mutta meidän miehiämme ei löytynyt aamuisin puistonpenkeiltä ja bussipysäkeiltä. He joivat niin paljon alkoholia, etteivät muistaneet, mitä olivat tehneet tai missä olivat olleet, ja kun kuulin että monet menettivät kaiken - perheensä, terveytensä ja työnsä - alkoholin takia, puistelin ensin päätäni ja sitten nauroin katketakseni, sillä en ollut koskaan kuullut mitään järjenvastaisempaa."



"Ajattelin, että minun täytyy olla hänelle ahkera ja kuuliainen vaimo. Äitini oli kertonut lukuisia tarinoita siitä, millaisista syistä naisia saatettiin passittaa takaisin koteihinsa. Yksi oli vahingossa pieraissut kaataessaan teetä, toinen oli jättänyt silittämättä miehensä kauluspaidat, kolmas oli pessyt miehensä jalat melkein kiehuvassa vedessä koska mies ei ollut osoittanut häntä kohtaan kunnioitusta. Häädetyksi tuleminen olisi häpeällistä, koko suvun maine menisi, eikä kukaan huolinut naista, joka oli kertaalleen häädetty miehensä luota."

Suosittelen lukemaan Kissani Jugoslavian sekä muita maahanmuuttajuudesta kertovia teoksia, sillä ne ovat aina avartavaa ja mielenkiintoista luettavaa. Romaanin kissa muodostuu äärimmäisen mielenkiintoiseksi henkilöksi. Tämä teos on sellainen, mikä on ehdottomasti luettava, jotta siitä voi puhua, sillä takakannen teksti ei kerro vielä mitään teoksen mielettömyydestä.

Pajtim Statovci - Kissani Jugoslavia (2014)
neljäs painos
Otava, 285 sivua

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutus...

Mirkka Torikka - Rakas katastrofini

Mirkka Torikan omaelämäkerta  Rakas katastrofini (2023) on syvällinen kuvaus vaikeasta parisuhteesta, toisen ihmisen kannattelemisesta sekä elämisestä hometalohelvetin keskellä pienten lasten kanssa. Mirkka on ollut vahva jo pienestä pitäen:  "Opin, että jos hevonen uhkasi juosta laitumella päälle, ikinä ei saisi väistää, sillä se väistäisi todennäköisesti samaan suuntaan. Uhkaa kohti tuli aina kävellä suoraan." Mirkka näyttäytyy teoksessa sopeutuvaisena persoonana, joka mukautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kaupungissa on ollut mieluista asua, mutta hän muuttaa silti mielellään maalle, vaikka miehen vanhempien kalustuskaan ei omaa silmää miellytä. Mirkka joutuu vastaamaan perheestä ja kodista yksin, mutta senkin taakan hän suorittaa urheasti, ja toivoo parasta. Kun tietää ennestään, mitä tulee tapahtumaan, niin kaikki selittelyt voivat kuulostaa naiiveilta. Jälkiviisastelu on kuitenkin turhaa ja usein ihminen toivoo kaiken kääntyvän hyväksi lopulta. Mirkka yrittää kannat...

Maria Peura - Esikoinen

Maria Peuran Esikoinen (2023) on niitä kirjoja, jotka jokaisen tulisi lukea. Peura on tunnettu tabuaiheistaan, ja tämän autofiktiivisen romaanin pystyvät herkemmätkin lukemaan. Teos koskettaa etenkin äitejä, ja on myös lohdullinen. Kirjan päähenkilö, Maria, on saanut pienestä asti kokea väkivaltaa ja toruja äitinsä suunnalta. Äidin rakkaus taas on ollut paras asia hänen lapsuudessaan, ja hän janoaa sitä edelleen keski-ikäisenä, kun äiti on jo vanha ja muistisairas. Hän haluaisi äidin muistavan tekonsa ja ehkä jopa pyytävän anteeksi, mutta toisaalta hän on hyväksynyt asian. Maria ei ole katkera, ei syyttävä, ei pettynyt. Hän on vain rakkauden kipeä ja pyrkii antamaan esikoispojalleen puolestaan hyvän ja hellän lapsuuden. Mutta poika sijoitetaan laitokseen. Teos kuvaa suoraan ja kauniisti traumojen siirtymistä sukupolvelta toiselle. "Saan kirjeistä selville, että alussa äiti on rakastanut isää. Ja isä on rakastanut äitiä. Sanotaan, että lapsen todellinen koti on vanhempien parisuhd...