Siirry pääsisältöön

Elena Ferrante: Tyttären varjo


Italialaisen salanimellä toimivan kirjailijan Elena Ferranten Tyttären varjo (La figlia oscura 2006) on kuvaus äidin ristiriitaisista tunteista omaa äitiyttään kohtaan. Päähenkilö Leda on 48-vuotias nainen, jolla on kaksi täysi-ikäistä tytärtä. Leda tuntee kamppailleensa omien unelmiensa ja tyrärtensä kasvattamisen välillä. Kirja on synkkä kuvaus siitä, miten äitiys näyttäytyy koko elämää ohjaavana vastuuna. Ledan mies etenee urallaan ja samoin hänen tyttärensä. Leda taas on toinen jalka oven välissä ja toinen kotona. Hän kokee olevansa se, jolta pyydetään, mutta joka ei itse saa. Hän kokee kuitenkin valinneensa tyttärensä, koska se on tehnyt hänet onnelliseksi. Silti välillä hän tuntee uhranneensa liikaa.

Romaani kertoo Ledan lomamatkasta, jolla hän tutustuu Ninaan ja tämän perheeseen. Ninan lapsi Elena ja tämän ruma nukke herättävät Ledan huomion. Leda viettää päivän toisensa perään rannalla seuraten Ninan perheen elämää ja yrittäen kaivaa siitä esiin kaiken mahdollisen. 

"Kohta hän (Nina) alkaa huutaa, ajattelin, kohta hän läimäyttää tyttöä ja yrittää sillä keinoin katkaista heidän yhdyssiteensä. Mutta siitä tulee yhä kiemuraisempi, se vain vahvistuu katumuksesta, nöyryytyksestä paljastua julkisesti rakkaudettomaksi äidiksi niin kirkon kuin kuvalehtienkin kaanonissa. Elena kiljui, itki ja jännitti sääriään neuroottisesti, kuin lelukauppa kuhisisi käärmeitä."


Kirjan luki nopeasti, mutta ei olisi haitannut, vaikka se olisi ollut pidempikin, sillä juoni oli mielenkiintoinen. Kirja on hyvin avoin kuvaus yhden äidin tunteista, joita ei saa sanoa ääneen kohtaamatta paheksuntaa. Leda näyttäytyy muille jopa huonona äitinä, hylkäävänä ja epärehellisenä. Hän ei uhraudu lastensa puolesta täysin, kuten yhteiskunnan mielestä täytyisi. Leda näyttää äitiyteen kuuluvan inhimillisyyden, äidit eivät ole koneita, jotka jaksavat aina. Toisaalta Leda tekee asioita, joita lukija ei ymmärrä, eikä hän itsekään. Teoksessa sekoittuvat kateus ja sääli, paheksunta ja ymmärtämättömyys.


Xx Bella

Elena Ferrante - Tyttären varjo (2020)
WSOY, 175 sivua

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutus...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mirkka Torikka - Rakas katastrofini

Mirkka Torikan omaelämäkerta  Rakas katastrofini (2023) on syvällinen kuvaus vaikeasta parisuhteesta, toisen ihmisen kannattelemisesta sekä elämisestä hometalohelvetin keskellä pienten lasten kanssa. Mirkka on ollut vahva jo pienestä pitäen:  "Opin, että jos hevonen uhkasi juosta laitumella päälle, ikinä ei saisi väistää, sillä se väistäisi todennäköisesti samaan suuntaan. Uhkaa kohti tuli aina kävellä suoraan." Mirkka näyttäytyy teoksessa sopeutuvaisena persoonana, joka mukautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kaupungissa on ollut mieluista asua, mutta hän muuttaa silti mielellään maalle, vaikka miehen vanhempien kalustuskaan ei omaa silmää miellytä. Mirkka joutuu vastaamaan perheestä ja kodista yksin, mutta senkin taakan hän suorittaa urheasti, ja toivoo parasta. Kun tietää ennestään, mitä tulee tapahtumaan, niin kaikki selittelyt voivat kuulostaa naiiveilta. Jälkiviisastelu on kuitenkin turhaa ja usein ihminen toivoo kaiken kääntyvän hyväksi lopulta. Mirkka yrittää kannat...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Maria Peura - Esikoinen

Maria Peuran Esikoinen (2023) on niitä kirjoja, jotka jokaisen tulisi lukea. Peura on tunnettu tabuaiheistaan, ja tämän autofiktiivisen romaanin pystyvät herkemmätkin lukemaan. Teos koskettaa etenkin äitejä, ja on myös lohdullinen. Kirjan päähenkilö, Maria, on saanut pienestä asti kokea väkivaltaa ja toruja äitinsä suunnalta. Äidin rakkaus taas on ollut paras asia hänen lapsuudessaan, ja hän janoaa sitä edelleen keski-ikäisenä, kun äiti on jo vanha ja muistisairas. Hän haluaisi äidin muistavan tekonsa ja ehkä jopa pyytävän anteeksi, mutta toisaalta hän on hyväksynyt asian. Maria ei ole katkera, ei syyttävä, ei pettynyt. Hän on vain rakkauden kipeä ja pyrkii antamaan esikoispojalleen puolestaan hyvän ja hellän lapsuuden. Mutta poika sijoitetaan laitokseen. Teos kuvaa suoraan ja kauniisti traumojen siirtymistä sukupolvelta toiselle. "Saan kirjeistä selville, että alussa äiti on rakastanut isää. Ja isä on rakastanut äitiä. Sanotaan, että lapsen todellinen koti on vanhempien parisuhd...
Lähetä kommentti
Lue lisää