Siirry pääsisältöön

Elena Ferrante: Tyttären varjo


Italialaisen salanimellä toimivan kirjailijan Elena Ferranten Tyttären varjo (La figlia oscura 2006) on kuvaus äidin ristiriitaisista tunteista omaa äitiyttään kohtaan. Päähenkilö Leda on 48-vuotias nainen, jolla on kaksi täysi-ikäistä tytärtä. Leda tuntee kamppailleensa omien unelmiensa ja tyrärtensä kasvattamisen välillä. Kirja on synkkä kuvaus siitä, miten äitiys näyttäytyy koko elämää ohjaavana vastuuna. Ledan mies etenee urallaan ja samoin hänen tyttärensä. Leda taas on toinen jalka oven välissä ja toinen kotona. Hän kokee olevansa se, jolta pyydetään, mutta joka ei itse saa. Hän kokee kuitenkin valinneensa tyttärensä, koska se on tehnyt hänet onnelliseksi. Silti välillä hän tuntee uhranneensa liikaa.

Romaani kertoo Ledan lomamatkasta, jolla hän tutustuu Ninaan ja tämän perheeseen. Ninan lapsi Elena ja tämän ruma nukke herättävät Ledan huomion. Leda viettää päivän toisensa perään rannalla seuraten Ninan perheen elämää ja yrittäen kaivaa siitä esiin kaiken mahdollisen. 

"Kohta hän (Nina) alkaa huutaa, ajattelin, kohta hän läimäyttää tyttöä ja yrittää sillä keinoin katkaista heidän yhdyssiteensä. Mutta siitä tulee yhä kiemuraisempi, se vain vahvistuu katumuksesta, nöyryytyksestä paljastua julkisesti rakkaudettomaksi äidiksi niin kirkon kuin kuvalehtienkin kaanonissa. Elena kiljui, itki ja jännitti sääriään neuroottisesti, kuin lelukauppa kuhisisi käärmeitä."


Kirjan luki nopeasti, mutta ei olisi haitannut, vaikka se olisi ollut pidempikin, sillä juoni oli mielenkiintoinen. Kirja on hyvin avoin kuvaus yhden äidin tunteista, joita ei saa sanoa ääneen kohtaamatta paheksuntaa. Leda näyttäytyy muille jopa huonona äitinä, hylkäävänä ja epärehellisenä. Hän ei uhraudu lastensa puolesta täysin, kuten yhteiskunnan mielestä täytyisi. Leda näyttää äitiyteen kuuluvan inhimillisyyden, äidit eivät ole koneita, jotka jaksavat aina. Toisaalta Leda tekee asioita, joita lukija ei ymmärrä, eikä hän itsekään. Teoksessa sekoittuvat kateus ja sääli, paheksunta ja ymmärtämättömyys.


Xx Bella

Elena Ferrante - Tyttären varjo (2020)
WSOY, 175 sivua

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutustuma

Holly Bourne - Katsokaa miten onnellinen olen

 Holly Bourne kirjoittaa romaanissaan Katsokaa miten onnellinen olen (2018) riipaisevan totuudenmukaisesti kolmekymppisen naisen elämästä. Teos keskittyy parisuhteen kuvailuun. Se kuvastaa hyvin millainen on huono parisuhde: kaikki ajatukset kulkevat tällöin vain parisuhteen ympärillä. Torin menestys ja suosio kirjailijana juontaa juurensa nimenomaan hänen onnelliseen parisuhteeseensa. Tai alkuhuumassa onnelliseen parisuhteeseen, mikä on nykyisin väljähtänyt siinä missä Torin kirjoitusintokin. Tori on vuosia vältellyt julkaisemasta uutta kirjaa, koska hän ei voi enää kirjoittaa onnellisuudesta. Teos kuvailee hyvin sitä kipuilua, mikä päättämättömyydestä syntyy. Tietää olevansa jumissa, mutta ihmismieli ei kykene irroittamaan: "Vanhempani eivät sano mitään. He ovat oppineet olemaan sanomatta. Sillä minä soitan helle niin usein, kerron heille jotakin mitä Tom on tehnyt ja kysyn, onko minulla oikeus olla niin tolaltani - sanon että liika on liikaa ja että en kestä sitä enää. Sitten h

Saana Rossi - Rekrytoija

Saana Rossin Rekrytoija (2020) on piristävä teos, jonka kerronta on hyvin kuvailevaa ja tarinamaista. Teos viihdyttää kuin hauska fiktio, mutta samalla oppii paljon. Rossilla on erinomainen kyky kertoa asioista kiinnostavasti, mikä johtuu siitä, että Rossi on poiminut teokseen omaelämäkerrallisia elementtejä. Rossi kertoo matkastaan rekrytoijaksi samalla kun hän kuvailee rekrytointia yleisellä tasolla. Teoksessa käsitellään alan käsitteistöä, mutta myös kritisoidaan käsitteitä ja pinttyneitä toimintatapoja. Rossilla on tunnetusti suuri hinku muuttaa asioita, mikä näkyy myös teoksessa. Hän kuitenkin muistuttaa, että jokainen rekrytoija on erilainen ja painottaa erilaisia asioita. Näin ollen rekrytoinnissa on kyse myös tuurista ja henkilökemioista, vaikka kandidaatin taito onkin tärkeintä. Taitoakin löytyy niin monenlaista. Teoksen esimerkit ovat hyvin tarkkoja ja henkilökohtaisia. Lukija pääsee suorastaan epämiellyttävän lähelle Rossin työtehtävää. Samalla kirja herättää miettimään rek