Siirry pääsisältöön

Pajtim Statovci - Bolla

"Ajaessani ulos kaupungista tajuan olleeni koko elämäni ajan odottaja. Jotkut ihmiset ovat sellaisia. He odottaavat, kulkevat huoneesta toiseen ja odottavat, he itkevät ja odottavat, istuvat nojatuolissa ja odottavat, he odottavat naimisiinpääsyä, he odottavat vanhemmaksi tuloa, he odottavat että heidän lapsensa valmistuisivat ammattiin, he odottavat että ruoka valmistuu, että tulee viikonloppu, että työstä saa enemmän rahaa.
  Sitten on heitä, jotka eivät odota vaan tekevät, heitä jotka osaavat pyytää ja niin heille annetaan, heitä jotka eivät tiedä mitä odottaminen on, heitä jotka valmistuvat koulusta, pariutuvat, synnyttävät ja tekevät herkeämättä työtä ja ottavat sen, mikä heille kuuluu."



Pajtim Statovcin Bolla (2019) on kauniisti kirjoitettu kuvaus rakkaudesta kahden miehen välillä Kosovon sodan aikoina. Päähenkilöllä Arsimilla on uskollinen vaimo Ajshe, mutta hän ei pysty olemaan onnellinen. Hän rakastuu Milošiin, mutta sodan tullessa he joutuvat toisistaan eroon. Arsim elää elämäänsä aavistamatta, miten Miloš on muuttunut. Lopulta hän lähtee etsimään tätä, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Lukijalle alkaa selvitä pikkuhiljaa, mitä Milošille on tapahtunut.

Kirjassa pidin erityisesti Arsimin vaimon Ajshen vahvistumisesta. Ajshe joutui kestämään miehensä huonoa kohtelua, mutta hän muuttui itsenäisemmäksi kirjan edetessä ja Arsimin ja Ajshen paikat vaihtuivat. 

Arsim ja Ajshe joutuvat muuttamaan pakoon sotaa. Arsimin käytös on uudessa maassa paheksuttavaa, mutta teos näyttää myös kolikon kääntopuolen. Teos nimittäin auttaa lukijaa samaistumaan Arsimiin edes jollain tasolla, sillä eri kulttuureissa vallitsee erilaiset kiellot ja lait ja Arsim on kykenemätön ymmärtään uuden (länsimaisen) kulttuurin lakeja. Toisaalta välillä Arsimin välinpitämättömyyteen on vaikea samaistua. Tulkitsin, että hän on välinpitämätön, koska hän ei saa olla vapaasti oma itsensä ja näin jäljelle jää vain tyhjä kuori. Bolla. Eli haamu. Käärmeolento. Tai ulkopuolinen.

Bollassa niin moni asia ei ole sitä, miltä se näyttää.

Xx Bella

Pajtim Statovci - Bolla (2019)
Otava, 240 sivua


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutustuma

Holly Bourne - Katsokaa miten onnellinen olen

 Holly Bourne kirjoittaa romaanissaan Katsokaa miten onnellinen olen (2018) riipaisevan totuudenmukaisesti kolmekymppisen naisen elämästä. Teos keskittyy parisuhteen kuvailuun. Se kuvastaa hyvin millainen on huono parisuhde: kaikki ajatukset kulkevat tällöin vain parisuhteen ympärillä. Torin menestys ja suosio kirjailijana juontaa juurensa nimenomaan hänen onnelliseen parisuhteeseensa. Tai alkuhuumassa onnelliseen parisuhteeseen, mikä on nykyisin väljähtänyt siinä missä Torin kirjoitusintokin. Tori on vuosia vältellyt julkaisemasta uutta kirjaa, koska hän ei voi enää kirjoittaa onnellisuudesta. Teos kuvailee hyvin sitä kipuilua, mikä päättämättömyydestä syntyy. Tietää olevansa jumissa, mutta ihmismieli ei kykene irroittamaan: "Vanhempani eivät sano mitään. He ovat oppineet olemaan sanomatta. Sillä minä soitan helle niin usein, kerron heille jotakin mitä Tom on tehnyt ja kysyn, onko minulla oikeus olla niin tolaltani - sanon että liika on liikaa ja että en kestä sitä enää. Sitten h

Saana Rossi - Rekrytoija

Saana Rossin Rekrytoija (2020) on piristävä teos, jonka kerronta on hyvin kuvailevaa ja tarinamaista. Teos viihdyttää kuin hauska fiktio, mutta samalla oppii paljon. Rossilla on erinomainen kyky kertoa asioista kiinnostavasti, mikä johtuu siitä, että Rossi on poiminut teokseen omaelämäkerrallisia elementtejä. Rossi kertoo matkastaan rekrytoijaksi samalla kun hän kuvailee rekrytointia yleisellä tasolla. Teoksessa käsitellään alan käsitteistöä, mutta myös kritisoidaan käsitteitä ja pinttyneitä toimintatapoja. Rossilla on tunnetusti suuri hinku muuttaa asioita, mikä näkyy myös teoksessa. Hän kuitenkin muistuttaa, että jokainen rekrytoija on erilainen ja painottaa erilaisia asioita. Näin ollen rekrytoinnissa on kyse myös tuurista ja henkilökemioista, vaikka kandidaatin taito onkin tärkeintä. Taitoakin löytyy niin monenlaista. Teoksen esimerkit ovat hyvin tarkkoja ja henkilökohtaisia. Lukija pääsee suorastaan epämiellyttävän lähelle Rossin työtehtävää. Samalla kirja herättää miettimään rek