Siirry pääsisältöön

Tekstit

Saana Rossi - Rekrytoija

Saana Rossin Rekrytoija (2020) on piristävä teos, jonka kerronta on hyvin kuvailevaa ja tarinamaista. Teos viihdyttää kuin hauska fiktio, mutta samalla oppii paljon. Rossilla on erinomainen kyky kertoa asioista kiinnostavasti, mikä johtuu siitä, että Rossi on poiminut teokseen omaelämäkerrallisia elementtejä. Rossi kertoo matkastaan rekrytoijaksi samalla kun hän kuvailee rekrytointia yleisellä tasolla. Teoksessa käsitellään alan käsitteistöä, mutta myös kritisoidaan käsitteitä ja pinttyneitä toimintatapoja. Rossilla on tunnetusti suuri hinku muuttaa asioita, mikä näkyy myös teoksessa. Hän kuitenkin muistuttaa, että jokainen rekrytoija on erilainen ja painottaa erilaisia asioita. Näin ollen rekrytoinnissa on kyse myös tuurista ja henkilökemioista, vaikka kandidaatin taito onkin tärkeintä. Taitoakin löytyy niin monenlaista. Teoksen esimerkit ovat hyvin tarkkoja ja henkilökohtaisia. Lukija pääsee suorastaan epämiellyttävän lähelle Rossin työtehtävää. Samalla kirja herättää miettimään rek
Uusimmat tekstit

Camilla Läckberg: Kultahäkki

 En lue jännitysromaaneja oikeastaan koskaan, mutta tämän jälkeen tulen varmasti lukemaan, ainakin Läckbergin teoksia. Kultahäkki-romaani oli todella koukuttava. Tiedätkö sen tunteen kun löydät kirjan, jota mietit heti herätessäsi ja illalla et malta mennä nukkumaan lukemiselta. Tämän tunteen olin jo itse ehtinyt unohtaa, mutta Läckbergin teos herätti tunteen uudelleen. Teoksessa Fayen mies Jack pettää häntä ja Faye päättää kostaa tälle. Teoksella on niin paljon sanottavaa, etten tiedä mistä aloittaisin. Se kertoo vihasta ja kostosta, mutta myös ystävyydestä ja yhteisymmärryksestä. Se kertoo ihmismielen pimeistä syövereistä ja tunteista, joille ei mahda mitään. Se kertoo siitä, miten elävä ihminen voi mielessämme muuttua kuolleeksi tekojensa vuoksi. Erityisesti kirjassa herätti huomiota se, miten se sivusi yrittäjyyttä. Tästä ei takakannessa puhuttu, mutta aihe kulki koko ajan mukana. Erityisesti Fayen oma älykkyys ja nopea nouseminen syvästä suosta herätti ihailua ja motivaation lieki

Holly Bourne - Katsokaa miten onnellinen olen

 Holly Bourne kirjoittaa romaanissaan Katsokaa miten onnellinen olen (2018) riipaisevan totuudenmukaisesti kolmekymppisen naisen elämästä. Teos keskittyy parisuhteen kuvailuun. Se kuvastaa hyvin millainen on huono parisuhde: kaikki ajatukset kulkevat tällöin vain parisuhteen ympärillä. Torin menestys ja suosio kirjailijana juontaa juurensa nimenomaan hänen onnelliseen parisuhteeseensa. Tai alkuhuumassa onnelliseen parisuhteeseen, mikä on nykyisin väljähtänyt siinä missä Torin kirjoitusintokin. Tori on vuosia vältellyt julkaisemasta uutta kirjaa, koska hän ei voi enää kirjoittaa onnellisuudesta. Teos kuvailee hyvin sitä kipuilua, mikä päättämättömyydestä syntyy. Tietää olevansa jumissa, mutta ihmismieli ei kykene irroittamaan: "Vanhempani eivät sano mitään. He ovat oppineet olemaan sanomatta. Sillä minä soitan helle niin usein, kerron heille jotakin mitä Tom on tehnyt ja kysyn, onko minulla oikeus olla niin tolaltani - sanon että liika on liikaa ja että en kestä sitä enää. Sitten h

Agnès Martin-Lugand - Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

 Kaipaatko viihdyttävää ja nopeasti luettavaa syyslukemista?    Agnès  Martin-Lugandin onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia  (2018) on erinomainen teos tähän tarpeeseen. Kerronnasta löytyy juuri sopivissa määrin rosoisuutta ja kauneutta. Kirjan päähenkilö Diane on murtunut, koska hän ei enää näe miestään ja tytärtään. Hänen kirjakahvilansa Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia on jäänyt pois hänen arjestaan, sillä hänellä ei ole voimavaroja mihinkään. Diane tekee päätöksen lähteä Irlantiin, maahan jota hänen aviomiehensä rakasti. Hänet otetaan avosylin vastaan lukuunottamatta erästä töykeää valokuvaajaa, Edwardia.  "En ollut koskaan asunut yksin. Olin muuttanut lapsuudenkodistani suoraan Colinin luo. Pienimmänkin asian tiedusteleminen puhelimitse ja valituksen tekeminen pelottivat minua. Colin sen sijaan osasi tehdä kaiken. Minun pitäisi vain kuvitella hänen johdattelevan minua valmistelujeni keskellä. Hän saisi vielä olla ylpeä minusta. Jos se olisi viimeisiä tekojan

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutustuma

Minna Lindgren: Aina on toivoa

Minna Lindgrenin Aina on toivoa (2020) oli samaan aikaan hulvaton ja ahdistusta herättävä. Teoksen taitava krittiikki sai miettimään muutosta sekä hyvästä että huonosta näkökulmasta. Tämä teos sai minut miettimään, miten yhdestä aiheesta voi kirjoittaa loputtomiin, kun siitä vain on sanottavaa. Sama aihe eli koulumaailman muutos pyöri koko teoksen ajan mukana, mutta se oli kiedottu viihdyttävään muotoon. Marja Vehmavarsi on oikea supersuorittaja ja opettajana hän kokee aliarvostusta joka suunnalta, mutta pitää silti kiinni itsestään ja mielipiteistään. Häntä ei lannistu kohtaamastaan väkivallasta, vaan purskuttaa eteenpäin pää pystyssä, mitä nyt räjähtää silloin tällöin mitä huvittavimmilla tavoilla. Marjan vanhempien tarina on mitä koskettavin. Teos on kuvaus inhimillisyyden löytämisestä nykyaikaisen tunteita turruttavan teknologiayhteiskunnan keskellä. Se on myös hätähuuto kauan vaiennettuun asiaan nimittäin opettajien kohteluun. Yhä enemmän nähdään koulun olevan vastuussa kasvatuks

Anna-Leena Härkönen: Jos joku kysyis multa

 "On sydämees painettu kynteni jäljet ja syliini iäksi nukuit ja katseessas vieläkin kuohuu se meri johon kanssani aikoinaan hukuit!" Ajattelin tehdä vaihteeksi runoteoksesta postauksen. Välillä tulee niitäkin luettua, mutta kaikki eivät aukea itselle niinkuin esimerkiksi tämä kyseinen teos eli Anna-Leena Härkösen Jos joku kysyis multa (1991). Runot ovat pääosin rakkausrunoja. Teos käsittelee monipuolisesti ihmissuhteita ja kivuliaitakin asioita kuten pettämistä ja vanhenemista. Runot ovat hyvin tunteellisia ja onnea vastaan löytyy aina myös tuskaa. Teos on samaan aikaan uhmaileva ja surullinen. Se tuntuu tuovan surun ja katkeruuden tunteet vihan muodossa ulos. Huutomerkit ja riimit tuovat runojen uhmaan vauhtia. Runoissa kaipaus johonkin henkilöön tai asiaan, kuten nuoruuteen, näyttäytyy vahvana. Monet runot ovat tarinamuotoon kirjoitettuja. Kokoelmasta löytyy myös Härkösen esikoisromaaniin Häräntappoaseeseen (1984) liittyviä runoja. Teos kiteyttää mielestäni hienosti sen,