Siirry pääsisältöön

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö


Saara Turusen Rakkaudenhirviö (2015) on koskettava kuvaus nuoren naisen kasvusta ja suomalaisuudesta. Teos on voittanut Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2015. Teos kuvaa naisen hankalan kasvutarinan, kun hän etsii paikkaansa maailmassa sekä kadonnutta Jumalaa. Naisen äiti on uskovainen ja nainen häpeää häntä, sillä äiti on ankara kaikin puolin. Päähenkilö karkaa pois maasta pakoillen suomalaisuutta - ja äitiään. Kuitenkin elämä toisessa maassa ei tuo lohdun tunnetta.


Kirja kuvaa synkkyyttä, masennusta ja syvään suohon uppoamista. Se kuitenkin myös hauskuuttaa lukijaa. Luvut ovat lyhyitä, mutta ne kokoavat nuoren naisen elämän palapelin täydellisesti. Rakkaudenhirviö kuvaa normaaleja nuoren naisen kasvuun liittyviä asioita, kuten itsensä vertaamista muihin. Päähenkilön maailmankuva on kuitenkin normaalia synkempi:

"Kun katselen heitä, mieleeni tulee se prinsessa, joka ei pystynyt nukkumaan, koska tunsi herneen sadan patjan alta. Uskon, että hekin varmasti heräisivät herneen aiheuttamaan häiriöön. Minä olen puolestani aivan toisenlainen. Tein kerran kokeenkin. Laitan patjan alle perunan, koska talostamme ei löydy yhtään hernettä. Nukun kuin tukki aamuun asti, vaikka patjoja on sadan sijasta vain yksi. Olen pettynyt. Minusta ei koskaan tule oikeaa prinsessaa."

Romaani vertaa suomalaisuutta muihin kulttuureihin ja paljastaa sen haitat. Taas yksi kaunokirjallinen teos, joka kuvaa suomalaisuuden negatiivisia puolia. Toisaalta kritiikki on osuvaakin. Ehkä vielä hyviäkin puolia tuodaan esiin, kuten suomalaisten rehellisyys?

Xx Bella


Saara Turunen - Rakkaudenhirviö (2015)
Tammi, 441 sivua

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutustuma
Lähetä kommentti
Lue lisää

Holly Bourne - Katsokaa miten onnellinen olen

 Holly Bourne kirjoittaa romaanissaan Katsokaa miten onnellinen olen (2018) riipaisevan totuudenmukaisesti kolmekymppisen naisen elämästä. Teos keskittyy parisuhteen kuvailuun. Se kuvastaa hyvin millainen on huono parisuhde: kaikki ajatukset kulkevat tällöin vain parisuhteen ympärillä. Torin menestys ja suosio kirjailijana juontaa juurensa nimenomaan hänen onnelliseen parisuhteeseensa. Tai alkuhuumassa onnelliseen parisuhteeseen, mikä on nykyisin väljähtänyt siinä missä Torin kirjoitusintokin. Tori on vuosia vältellyt julkaisemasta uutta kirjaa, koska hän ei voi enää kirjoittaa onnellisuudesta. Teos kuvailee hyvin sitä kipuilua, mikä päättämättömyydestä syntyy. Tietää olevansa jumissa, mutta ihmismieli ei kykene irroittamaan: "Vanhempani eivät sano mitään. He ovat oppineet olemaan sanomatta. Sillä minä soitan helle niin usein, kerron heille jotakin mitä Tom on tehnyt ja kysyn, onko minulla oikeus olla niin tolaltani - sanon että liika on liikaa ja että en kestä sitä enää. Sitten h
Lähetä kommentti
Lue lisää

Saana Rossi - Rekrytoija

Saana Rossin Rekrytoija (2020) on piristävä teos, jonka kerronta on hyvin kuvailevaa ja tarinamaista. Teos viihdyttää kuin hauska fiktio, mutta samalla oppii paljon. Rossilla on erinomainen kyky kertoa asioista kiinnostavasti, mikä johtuu siitä, että Rossi on poiminut teokseen omaelämäkerrallisia elementtejä. Rossi kertoo matkastaan rekrytoijaksi samalla kun hän kuvailee rekrytointia yleisellä tasolla. Teoksessa käsitellään alan käsitteistöä, mutta myös kritisoidaan käsitteitä ja pinttyneitä toimintatapoja. Rossilla on tunnetusti suuri hinku muuttaa asioita, mikä näkyy myös teoksessa. Hän kuitenkin muistuttaa, että jokainen rekrytoija on erilainen ja painottaa erilaisia asioita. Näin ollen rekrytoinnissa on kyse myös tuurista ja henkilökemioista, vaikka kandidaatin taito onkin tärkeintä. Taitoakin löytyy niin monenlaista. Teoksen esimerkit ovat hyvin tarkkoja ja henkilökohtaisia. Lukija pääsee suorastaan epämiellyttävän lähelle Rossin työtehtävää. Samalla kirja herättää miettimään rek
Lähetä kommentti
Lue lisää