Siirry pääsisältöön

Deborah Harkness: Lumottu

Deborah Harknessin Lumottu (2012) (A Discovery of Witches 2011) on taianomainen trilogian ensimmäinen osa. Se on fantasiaromaani noidista, vampyyreistä ja demoneista. Teos sisälsi ripauksen liikaa romantiikkaa makuuni, mutta se oli kuitenkin hauska ja täynnä toimintaa. Kun luen tai katson vampyyrisarjoja, mietin aina, onko niissä jotain uutta. Lumottu yllätti positiivisesti, sillä juoni ja tarina oli hyvin erilainen kuin yleensä. Suosittelen siis teosta lämpimästi.

Teoksen päähenkilö Diana on jo aikuinen nainen eikä teini, kuten monissa vampyyrisarjoissa. Diana on historoitsija ja noita, joka rakastuu vampyyrimieheen, Matthewiin. Diana ei halua käyttää noituuttaan, vaan yrittää elää kuin normaalit ihmiset. Hän löytää salaperäisen vanhan kirjan kirjastosta, ja huomaa sen olevan noiduttu. Ei aikaakaan, kun hänen kotikaupunkinsa alkaa kuhista erilaisia olentoja, vampyyreja, noitia ja demoneita, mikä saa Dianan ja Matthewin varpailleen. Miksi noiduttu kirja kiinnostaa niin monia? Alkaa seikkailu, josta ei puutu draamaa ja juonenkäänteitä. Eri olennot eivät siedä toisiaan, joten Dianan ja Matthewin suhde on alusta asti vaarallinen, ja herättää negatiivista huomiota. 

Diana pyrkii olemaan käyttämättä voimiaan, mutta ne huokuvat hänestä:
"Diana Bishopin keho tihkui valoa, joka kohosi ihohuokosista ja ympäröi hänet. Valo oli niin vaaleansinistä että sitä saattoi pitää valkoisena, ja se muodosti ensiksi pilvimäisen harson joka pysyi muutaman sekunnin ajan tiiviisti noidan ympärillä. Nainen näytti kimmeltävän. Matthew pudisti epäuskoisesti päätään. Se oli mahdotonta. Oli kulunut satoja vuosia siitä, kun hän oli viimeksi nähnyt noidan huokuvan valoa."

Romaanista löytyy monia hauskoja yksityiskohtia, joten Harknessilla on selvästi mielikuvitus laukannut sitä kirjoittaessa. Harkness sitoo teoksen hauskasti historiaan ja kirjoittaa taitavasti vampyyreista, jotka tuovat mieleen sudet.





Harmi, ettei suomennoksia muista trilogian osista ole. Toivon saavani englanninkieleiset jatko-osat käsiini. Lukiessani teosta, mieleeni muistui, että olin katsonut Lumotusta on myös sarjan HBO:ssa (A Discovery of Witches) pari vuotta sitten. Myös sarja oli todella koukuttava. Silloin kausia oli vain yksi, mutta en tiedä nykyhetken tilannetta.

Xx Bella

Deborah Harkness - Lumottu (2012)
WSOY, 644 sivua
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutustuma
Lähetä kommentti
Lue lisää

Holly Bourne - Katsokaa miten onnellinen olen

 Holly Bourne kirjoittaa romaanissaan Katsokaa miten onnellinen olen (2018) riipaisevan totuudenmukaisesti kolmekymppisen naisen elämästä. Teos keskittyy parisuhteen kuvailuun. Se kuvastaa hyvin millainen on huono parisuhde: kaikki ajatukset kulkevat tällöin vain parisuhteen ympärillä. Torin menestys ja suosio kirjailijana juontaa juurensa nimenomaan hänen onnelliseen parisuhteeseensa. Tai alkuhuumassa onnelliseen parisuhteeseen, mikä on nykyisin väljähtänyt siinä missä Torin kirjoitusintokin. Tori on vuosia vältellyt julkaisemasta uutta kirjaa, koska hän ei voi enää kirjoittaa onnellisuudesta. Teos kuvailee hyvin sitä kipuilua, mikä päättämättömyydestä syntyy. Tietää olevansa jumissa, mutta ihmismieli ei kykene irroittamaan: "Vanhempani eivät sano mitään. He ovat oppineet olemaan sanomatta. Sillä minä soitan helle niin usein, kerron heille jotakin mitä Tom on tehnyt ja kysyn, onko minulla oikeus olla niin tolaltani - sanon että liika on liikaa ja että en kestä sitä enää. Sitten h
Lähetä kommentti
Lue lisää

Saana Rossi - Rekrytoija

Saana Rossin Rekrytoija (2020) on piristävä teos, jonka kerronta on hyvin kuvailevaa ja tarinamaista. Teos viihdyttää kuin hauska fiktio, mutta samalla oppii paljon. Rossilla on erinomainen kyky kertoa asioista kiinnostavasti, mikä johtuu siitä, että Rossi on poiminut teokseen omaelämäkerrallisia elementtejä. Rossi kertoo matkastaan rekrytoijaksi samalla kun hän kuvailee rekrytointia yleisellä tasolla. Teoksessa käsitellään alan käsitteistöä, mutta myös kritisoidaan käsitteitä ja pinttyneitä toimintatapoja. Rossilla on tunnetusti suuri hinku muuttaa asioita, mikä näkyy myös teoksessa. Hän kuitenkin muistuttaa, että jokainen rekrytoija on erilainen ja painottaa erilaisia asioita. Näin ollen rekrytoinnissa on kyse myös tuurista ja henkilökemioista, vaikka kandidaatin taito onkin tärkeintä. Taitoakin löytyy niin monenlaista. Teoksen esimerkit ovat hyvin tarkkoja ja henkilökohtaisia. Lukija pääsee suorastaan epämiellyttävän lähelle Rossin työtehtävää. Samalla kirja herättää miettimään rek
Lähetä kommentti
Lue lisää