Siirry pääsisältöön

Deborah Harkness: Lumottu

Deborah Harknessin Lumottu (2012) (A Discovery of Witches 2011) on taianomainen trilogian ensimmäinen osa. Se on fantasiaromaani noidista, vampyyreistä ja demoneista. Teos sisälsi ripauksen liikaa romantiikkaa makuuni, mutta se oli kuitenkin hauska ja täynnä toimintaa. Kun luen tai katson vampyyrisarjoja, mietin aina, onko niissä jotain uutta. Lumottu yllätti positiivisesti, sillä juoni ja tarina oli hyvin erilainen kuin yleensä. Suosittelen siis teosta lämpimästi.

Teoksen päähenkilö Diana on jo aikuinen nainen eikä teini, kuten monissa vampyyrisarjoissa. Diana on historoitsija ja noita, joka rakastuu vampyyrimieheen, Matthewiin. Diana ei halua käyttää noituuttaan, vaan yrittää elää kuin normaalit ihmiset. Hän löytää salaperäisen vanhan kirjan kirjastosta, ja huomaa sen olevan noiduttu. Ei aikaakaan, kun hänen kotikaupunkinsa alkaa kuhista erilaisia olentoja, vampyyreja, noitia ja demoneita, mikä saa Dianan ja Matthewin varpailleen. Miksi noiduttu kirja kiinnostaa niin monia? Alkaa seikkailu, josta ei puutu draamaa ja juonenkäänteitä. Eri olennot eivät siedä toisiaan, joten Dianan ja Matthewin suhde on alusta asti vaarallinen, ja herättää negatiivista huomiota. 

Diana pyrkii olemaan käyttämättä voimiaan, mutta ne huokuvat hänestä:
"Diana Bishopin keho tihkui valoa, joka kohosi ihohuokosista ja ympäröi hänet. Valo oli niin vaaleansinistä että sitä saattoi pitää valkoisena, ja se muodosti ensiksi pilvimäisen harson joka pysyi muutaman sekunnin ajan tiiviisti noidan ympärillä. Nainen näytti kimmeltävän. Matthew pudisti epäuskoisesti päätään. Se oli mahdotonta. Oli kulunut satoja vuosia siitä, kun hän oli viimeksi nähnyt noidan huokuvan valoa."

Romaanista löytyy monia hauskoja yksityiskohtia, joten Harknessilla on selvästi mielikuvitus laukannut sitä kirjoittaessa. Harkness sitoo teoksen hauskasti historiaan ja kirjoittaa taitavasti vampyyreista, jotka tuovat mieleen sudet.





Harmi, ettei suomennoksia muista trilogian osista ole. Toivon saavani englanninkieleiset jatko-osat käsiini. Lukiessani teosta, mieleeni muistui, että olin katsonut Lumotusta on myös sarjan HBO:ssa (A Discovery of Witches) pari vuotta sitten. Myös sarja oli todella koukuttava. Silloin kausia oli vain yksi, mutta en tiedä nykyhetken tilannetta.

Xx Bella

Deborah Harkness - Lumottu (2012)
WSOY, 644 sivua
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutus...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mirkka Torikka - Rakas katastrofini

Mirkka Torikan omaelämäkerta  Rakas katastrofini (2023) on syvällinen kuvaus vaikeasta parisuhteesta, toisen ihmisen kannattelemisesta sekä elämisestä hometalohelvetin keskellä pienten lasten kanssa. Mirkka on ollut vahva jo pienestä pitäen:  "Opin, että jos hevonen uhkasi juosta laitumella päälle, ikinä ei saisi väistää, sillä se väistäisi todennäköisesti samaan suuntaan. Uhkaa kohti tuli aina kävellä suoraan." Mirkka näyttäytyy teoksessa sopeutuvaisena persoonana, joka mukautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kaupungissa on ollut mieluista asua, mutta hän muuttaa silti mielellään maalle, vaikka miehen vanhempien kalustuskaan ei omaa silmää miellytä. Mirkka joutuu vastaamaan perheestä ja kodista yksin, mutta senkin taakan hän suorittaa urheasti, ja toivoo parasta. Kun tietää ennestään, mitä tulee tapahtumaan, niin kaikki selittelyt voivat kuulostaa naiiveilta. Jälkiviisastelu on kuitenkin turhaa ja usein ihminen toivoo kaiken kääntyvän hyväksi lopulta. Mirkka yrittää kannat...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Maria Peura - Esikoinen

Maria Peuran Esikoinen (2023) on niitä kirjoja, jotka jokaisen tulisi lukea. Peura on tunnettu tabuaiheistaan, ja tämän autofiktiivisen romaanin pystyvät herkemmätkin lukemaan. Teos koskettaa etenkin äitejä, ja on myös lohdullinen. Kirjan päähenkilö, Maria, on saanut pienestä asti kokea väkivaltaa ja toruja äitinsä suunnalta. Äidin rakkaus taas on ollut paras asia hänen lapsuudessaan, ja hän janoaa sitä edelleen keski-ikäisenä, kun äiti on jo vanha ja muistisairas. Hän haluaisi äidin muistavan tekonsa ja ehkä jopa pyytävän anteeksi, mutta toisaalta hän on hyväksynyt asian. Maria ei ole katkera, ei syyttävä, ei pettynyt. Hän on vain rakkauden kipeä ja pyrkii antamaan esikoispojalleen puolestaan hyvän ja hellän lapsuuden. Mutta poika sijoitetaan laitokseen. Teos kuvaa suoraan ja kauniisti traumojen siirtymistä sukupolvelta toiselle. "Saan kirjeistä selville, että alussa äiti on rakastanut isää. Ja isä on rakastanut äitiä. Sanotaan, että lapsen todellinen koti on vanhempien parisuhd...
Lähetä kommentti
Lue lisää