Siirry pääsisältöön

Mirkka Torikka - Rakas katastrofini


Mirkka Torikan omaelämäkerta Rakas katastrofini (2023) on syvällinen kuvaus vaikeasta parisuhteesta, toisen ihmisen kannattelemisesta sekä elämisestä hometalohelvetin keskellä pienten lasten kanssa.

Mirkka on ollut vahva jo pienestä pitäen: 

"Opin, että jos hevonen uhkasi juosta laitumella päälle, ikinä ei saisi väistää, sillä se väistäisi todennäköisesti samaan suuntaan. Uhkaa kohti tuli aina kävellä suoraan."

Mirkka näyttäytyy teoksessa sopeutuvaisena persoonana, joka mukautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kaupungissa on ollut mieluista asua, mutta hän muuttaa silti mielellään maalle, vaikka miehen vanhempien kalustuskaan ei omaa silmää miellytä. Mirkka joutuu vastaamaan perheestä ja kodista yksin, mutta senkin taakan hän suorittaa urheasti, ja toivoo parasta.

Kun tietää ennestään, mitä tulee tapahtumaan, niin kaikki selittelyt voivat kuulostaa naiiveilta. Jälkiviisastelu on kuitenkin turhaa ja usein ihminen toivoo kaiken kääntyvän hyväksi lopulta. Mirkka yrittää kannatella itsetuhoista puolisoaan Akia ja selvitä samalla yksin lasten ja oman elämänsä keskellä.

"Eniten kaipasin konkreettisia neuvoja siihen armottomaan umpikujaan, miten pelastaa aikuinen ihminen, joka ei aina halua tulla pelastetuksi. Eihän ketään voisi pelastaa väkisin loputtomiin, mutta kun ei voi lakata yrittämästäkään. Miten kauan kannattaa yrittää, kun samalla hajottaa itsensä, mutta niin hajottaa siinäkin, jos lakkaa yrittämästä?"

Teoksen riveiltä ja rivien välistä kajastaa epätoivo, väsymys sekä jopa pieni katkeruus. Mirkka yrittää pysyä vahvana ja ymmärtäväisenä puolisoaan kohtaan, vaikka läheiset näkevät Akin itsekkäänä.

"Mikä oikeus minulla oli pyytää häneltä, että voisiko hän voida hyvin, sillä hän ei voinut siihen vaikuttaa? Totta kai hän olisi mielummin voinut hyvin ja luvannut, ettei enää tuottaisi huolta, jos olisi voinut. -- Viisas äitini lohdutti, että kenelläpä meillä täällä olisi oikeus odottaa ongelmatonta elämää. Äiti muistutti, että elämä voi olla hyvä vaikkei se olisi sellainen kuin sen aina olisi ajatellut olevan."

Suosittelen tätä järisyttävää teosta lämpimästi. Sen taitavasti kirjoitetut sivut selaa vauhdilla läpi Torikan taitavan ja tunteita herättävän kirjoitustavan viedessä mukanaan.

Xx Bella



Mirkka Torikka - Rakas katastrofini (2023)

Helsinki: WSOY

327s



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutus...

Maria Peura - Esikoinen

Maria Peuran Esikoinen (2023) on niitä kirjoja, jotka jokaisen tulisi lukea. Peura on tunnettu tabuaiheistaan, ja tämän autofiktiivisen romaanin pystyvät herkemmätkin lukemaan. Teos koskettaa etenkin äitejä, ja on myös lohdullinen. Kirjan päähenkilö, Maria, on saanut pienestä asti kokea väkivaltaa ja toruja äitinsä suunnalta. Äidin rakkaus taas on ollut paras asia hänen lapsuudessaan, ja hän janoaa sitä edelleen keski-ikäisenä, kun äiti on jo vanha ja muistisairas. Hän haluaisi äidin muistavan tekonsa ja ehkä jopa pyytävän anteeksi, mutta toisaalta hän on hyväksynyt asian. Maria ei ole katkera, ei syyttävä, ei pettynyt. Hän on vain rakkauden kipeä ja pyrkii antamaan esikoispojalleen puolestaan hyvän ja hellän lapsuuden. Mutta poika sijoitetaan laitokseen. Teos kuvaa suoraan ja kauniisti traumojen siirtymistä sukupolvelta toiselle. "Saan kirjeistä selville, että alussa äiti on rakastanut isää. Ja isä on rakastanut äitiä. Sanotaan, että lapsen todellinen koti on vanhempien parisuhd...