Laura Lennes - Nainen 35

Laura Lenneksen Nainen 35 (2023) -romaanin päähenkilö Aava on vähintäänkin mielenkiintoinen. Aava jo nimenä viittaa avaraan, laajaan tai mereen. Jotenkin pidin siitä, miten teos suhtautuu rennosti mokailuihin. Aavalla on älytön itsevarmuus eikä hän tunnu häpeävän ja ujostelevan mitään. Muut ympärillä pyörittelevät silmiään, mutta Aava senkun porheltaa eteenpäin, tekee mistä pitää eikä välitä muiden mielipiteistä. Jotenkin Aavasta tulee mieleen ihminen kenellä on keskittymisvaikeuksia, ADHD tms, mutta ehkä se ei ole ollut teoksen tarkoitus. Lisäksi Aava esitetään ajattelultaan yksinkertaisena mutta sydämellisenä päähenkilönä, joka ei katkeroidu elämän koettelemuksissa. Hänen masentuneisuutensakin on jotenkin rentoa ja rempseää. Teos todellakin naurattaa ja ihmetyttää samaan aikaan. Alussa minulla kesti ennen kuin pääsin teoksen huumoriin mukaan ja teos lähteekin kunnolla käyntiin vasta joskus sadan sivun jälkeen, mikä on yleistä pitkissä kirjoissa.

Aava on naistenlehtitoimittaja, joka kirjoittaa tyhjänpäiväisiä juttuja taitavalla kädellä. Hänen elämänsä menee kuitenkin myllerrykseen, kun hän saa potkut ja menettää miehensä samana päivänä. Lisäksi kateus entistä fiksua, kaunista ja kaikin puolin täydellistä työkaveria Eveliinaa kohtaan on myrkyttää Aavan mielen. Ystävät yrittävät tuputtaa hänelle neuvojaan työ- ja miesrintamalla. Aavalta eivät ideat kuitenkaan lopu, eivätkä juustonaksut.

Xx Bella

Helsinki: Otava

401s

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutus...

Lue lisää

Mirkka Torikka - Rakas katastrofini

Mirkka Torikan omaelämäkerta Rakas katastrofini (2023) on syvällinen kuvaus vaikeasta parisuhteesta, toisen ihmisen kannattelemisesta sekä elämisestä hometalohelvetin keskellä pienten lasten kanssa. Mirkka on ollut vahva jo pienestä pitäen: "Opin, että jos hevonen uhkasi juosta laitumella päälle, ikinä ei saisi väistää, sillä se väistäisi todennäköisesti samaan suuntaan. Uhkaa kohti tuli aina kävellä suoraan." Mirkka näyttäytyy teoksessa sopeutuvaisena persoonana, joka mukautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kaupungissa on ollut mieluista asua, mutta hän muuttaa silti mielellään maalle, vaikka miehen vanhempien kalustuskaan ei omaa silmää miellytä. Mirkka joutuu vastaamaan perheestä ja kodista yksin, mutta senkin taakan hän suorittaa urheasti, ja toivoo parasta. Kun tietää ennestään, mitä tulee tapahtumaan, niin kaikki selittelyt voivat kuulostaa naiiveilta. Jälkiviisastelu on kuitenkin turhaa ja usein ihminen toivoo kaiken kääntyvän hyväksi lopulta. Mirkka yrittää kannat...

Lue lisää

Maria Peura - Esikoinen

Maria Peuran Esikoinen (2023) on niitä kirjoja, jotka jokaisen tulisi lukea. Peura on tunnettu tabuaiheistaan, ja tämän autofiktiivisen romaanin pystyvät herkemmätkin lukemaan. Teos koskettaa etenkin äitejä, ja on myös lohdullinen. Kirjan päähenkilö, Maria, on saanut pienestä asti kokea väkivaltaa ja toruja äitinsä suunnalta. Äidin rakkaus taas on ollut paras asia hänen lapsuudessaan, ja hän janoaa sitä edelleen keski-ikäisenä, kun äiti on jo vanha ja muistisairas. Hän haluaisi äidin muistavan tekonsa ja ehkä jopa pyytävän anteeksi, mutta toisaalta hän on hyväksynyt asian. Maria ei ole katkera, ei syyttävä, ei pettynyt. Hän on vain rakkauden kipeä ja pyrkii antamaan esikoispojalleen puolestaan hyvän ja hellän lapsuuden. Mutta poika sijoitetaan laitokseen. Teos kuvaa suoraan ja kauniisti traumojen siirtymistä sukupolvelta toiselle. "Saan kirjeistä selville, että alussa äiti on rakastanut isää. Ja isä on rakastanut äitiä. Sanotaan, että lapsen todellinen koti on vanhempien parisuhd...

Lue lisää

Kirjat & tunteet

Hae tästä blogista