Holly Bourne kirjoittaa romaanissaan Katsokaa miten onnellinen olen (2018) riipaisevan totuudenmukaisesti kolmekymppisen naisen elämästä. Teos keskittyy parisuhteen kuvailuun. Se kuvastaa hyvin millainen on huono parisuhde: kaikki ajatukset kulkevat tällöin vain parisuhteen ympärillä. Torin menestys ja suosio kirjailijana juontaa juurensa nimenomaan hänen onnelliseen parisuhteeseensa. Tai alkuhuumassa onnelliseen parisuhteeseen, mikä on nykyisin väljähtänyt siinä missä Torin kirjoitusintokin. Tori on vuosia vältellyt julkaisemasta uutta kirjaa, koska hän ei voi enää kirjoittaa onnellisuudesta. Teos kuvailee hyvin sitä kipuilua, mikä päättämättömyydestä syntyy. Tietää olevansa jumissa, mutta ihmismieli ei kykene irroittamaan:
"Vanhempani eivät sano mitään. He ovat oppineet olemaan sanomatta. Sillä minä soitan helle niin usein, kerron heille jotakin mitä Tom on tehnyt ja kysyn, onko minulla oikeus olla niin tolaltani - sanon että liika on liikaa ja että en kestä sitä enää. Sitten he myöntävät, että he ovat "sitä mieltä että voisin löytää paremman" ja että on ollut vuosikausia selvää että me "emme ole yhdessä onnellisia", että minun "täytyy lähteä". Sitten Tom ostaa kukkia ja pyytää anteeksi ja muuttuu mieheksi, jonka tiedän hänen osaavan olla. - - Ja aina uudelleen ja uudelleen minä lankean hänen lupauksiinsa. Koska on niin paljon vähemmän tuskallista uskoa häntä kuin lähteä."
Teos on kuitenkin juoneltaan myös hyvin ennalta arvattava, mutta toisaalta se tarjoaa suorastaan vertaistukea naisille, jotka ovat olleet Torin asemassa. Teos on viihdyttävä, mutta mitä siitä loppujen lopuksi jää käteen? Ainakin monta letkautusta ja sanontaa, jotka jäävät elämään.
Teos esittää rajan kaksikymppisten ja kolmikymppisten välillä. Torilla on selkeät ajatukset, millaista kymmenen vuotta tekee ihmisen elämälle:
"Tiff huomaa. Hän tulee luokseni.Hänen huulipunansa on tuhriintunut suutelemisesta miehen kanssa, joka on nyt kadonnut. Häntä ei haittaa se lainkaan. Miehiä tulee lisää. Hän ei ole valmis siihen, että kukaan on se oikea ainakaan vielä. Se pilaisi kaiken, koska näinä ikävuosina he muuttuisivat kumpikin liikaa, ja sitten hänellä olisi edessä ero sinkkuuteen sosiaalisesti sopimattomassa kolmenkymmenen vuoden iässä."
Viihdyttävä ja yksinkertainen lukukokemus, joka kuvaa elämänvaihetta, joka on varmasti monelle tuttu. Tähän teokseen voi olla hyvä tarttua etenkin eron hetkellä tai jos haluaa välttää omat ihmissuhdedraamat, ja poimia mielummin kirjasta vinkit talteen. Aika on lyhyt eikä sitä kannata hukata loputtomiin.
Xx Bella
Holly Bourne - Katsokaa miten onnellinen olen
Gummerus, 2018
Kommentit
Lähetä kommentti