Siirry pääsisältöön

Agnès Martin-Lugand - Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia


 Kaipaatko viihdyttävää ja nopeasti luettavaa syyslukemista?  Agnès Martin-Lugandin onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia (2018) on erinomainen teos tähän tarpeeseen. Kerronnasta löytyy juuri sopivissa määrin rosoisuutta ja kauneutta. Kirjan päähenkilö Diane on murtunut, koska hän ei enää näe miestään ja tytärtään. Hänen kirjakahvilansa Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia on jäänyt pois hänen arjestaan, sillä hänellä ei ole voimavaroja mihinkään. Diane tekee päätöksen lähteä Irlantiin, maahan jota hänen aviomiehensä rakasti. Hänet otetaan avosylin vastaan lukuunottamatta erästä töykeää valokuvaajaa, Edwardia. 

"En ollut koskaan asunut yksin. Olin muuttanut lapsuudenkodistani suoraan Colinin luo. Pienimmänkin asian tiedusteleminen puhelimitse ja valituksen tekeminen pelottivat minua. Colin sen sijaan osasi tehdä kaiken. Minun pitäisi vain kuvitella hänen johdattelevan minua valmistelujeni keskellä. Hän saisi vielä olla ylpeä minusta. Jos se olisi viimeisiä tekojani maan päällä, osoittaisin kaikille, että pystyisin viemään projektini loppuun asti ennen hautautumistani."

Diane on henkilöhahmona mielenkiintoinen, avoimen avuton ja täynnä surua. Hänen oikea persoonansa ei pääse heti esiin surun alta. Teos tuo esiin sen, miten surua ei noin vain pääse pakoon, mutta se voi muuttaa muotoaan. Juoni on sopivan yllättävä ja matkaa Irlantiin kuvataan kauniisti ja aidosti. Teos kuitenkin keskittyy henkilöhahmojen välisiin jännityksiin.


Xx Bella


Agnès Martin-Lugand - Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia (2018)

Bazar, 218 sivua

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutustuma
Lähetä kommentti
Lue lisää

Holly Bourne - Katsokaa miten onnellinen olen

 Holly Bourne kirjoittaa romaanissaan Katsokaa miten onnellinen olen (2018) riipaisevan totuudenmukaisesti kolmekymppisen naisen elämästä. Teos keskittyy parisuhteen kuvailuun. Se kuvastaa hyvin millainen on huono parisuhde: kaikki ajatukset kulkevat tällöin vain parisuhteen ympärillä. Torin menestys ja suosio kirjailijana juontaa juurensa nimenomaan hänen onnelliseen parisuhteeseensa. Tai alkuhuumassa onnelliseen parisuhteeseen, mikä on nykyisin väljähtänyt siinä missä Torin kirjoitusintokin. Tori on vuosia vältellyt julkaisemasta uutta kirjaa, koska hän ei voi enää kirjoittaa onnellisuudesta. Teos kuvailee hyvin sitä kipuilua, mikä päättämättömyydestä syntyy. Tietää olevansa jumissa, mutta ihmismieli ei kykene irroittamaan: "Vanhempani eivät sano mitään. He ovat oppineet olemaan sanomatta. Sillä minä soitan helle niin usein, kerron heille jotakin mitä Tom on tehnyt ja kysyn, onko minulla oikeus olla niin tolaltani - sanon että liika on liikaa ja että en kestä sitä enää. Sitten h
Lähetä kommentti
Lue lisää

Saana Rossi - Rekrytoija

Saana Rossin Rekrytoija (2020) on piristävä teos, jonka kerronta on hyvin kuvailevaa ja tarinamaista. Teos viihdyttää kuin hauska fiktio, mutta samalla oppii paljon. Rossilla on erinomainen kyky kertoa asioista kiinnostavasti, mikä johtuu siitä, että Rossi on poiminut teokseen omaelämäkerrallisia elementtejä. Rossi kertoo matkastaan rekrytoijaksi samalla kun hän kuvailee rekrytointia yleisellä tasolla. Teoksessa käsitellään alan käsitteistöä, mutta myös kritisoidaan käsitteitä ja pinttyneitä toimintatapoja. Rossilla on tunnetusti suuri hinku muuttaa asioita, mikä näkyy myös teoksessa. Hän kuitenkin muistuttaa, että jokainen rekrytoija on erilainen ja painottaa erilaisia asioita. Näin ollen rekrytoinnissa on kyse myös tuurista ja henkilökemioista, vaikka kandidaatin taito onkin tärkeintä. Taitoakin löytyy niin monenlaista. Teoksen esimerkit ovat hyvin tarkkoja ja henkilökohtaisia. Lukija pääsee suorastaan epämiellyttävän lähelle Rossin työtehtävää. Samalla kirja herättää miettimään rek
Lähetä kommentti
Lue lisää