Siirry pääsisältöön

Agnès Martin-Lugand - Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia


 Kaipaatko viihdyttävää ja nopeasti luettavaa syyslukemista?  Agnès Martin-Lugandin onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia (2018) on erinomainen teos tähän tarpeeseen. Kerronnasta löytyy juuri sopivissa määrin rosoisuutta ja kauneutta. Kirjan päähenkilö Diane on murtunut, koska hän ei enää näe miestään ja tytärtään. Hänen kirjakahvilansa Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia on jäänyt pois hänen arjestaan, sillä hänellä ei ole voimavaroja mihinkään. Diane tekee päätöksen lähteä Irlantiin, maahan jota hänen aviomiehensä rakasti. Hänet otetaan avosylin vastaan lukuunottamatta erästä töykeää valokuvaajaa, Edwardia. 

"En ollut koskaan asunut yksin. Olin muuttanut lapsuudenkodistani suoraan Colinin luo. Pienimmänkin asian tiedusteleminen puhelimitse ja valituksen tekeminen pelottivat minua. Colin sen sijaan osasi tehdä kaiken. Minun pitäisi vain kuvitella hänen johdattelevan minua valmistelujeni keskellä. Hän saisi vielä olla ylpeä minusta. Jos se olisi viimeisiä tekojani maan päällä, osoittaisin kaikille, että pystyisin viemään projektini loppuun asti ennen hautautumistani."

Diane on henkilöhahmona mielenkiintoinen, avoimen avuton ja täynnä surua. Hänen oikea persoonansa ei pääse heti esiin surun alta. Teos tuo esiin sen, miten surua ei noin vain pääse pakoon, mutta se voi muuttaa muotoaan. Juoni on sopivan yllättävä ja matkaa Irlantiin kuvataan kauniisti ja aidosti. Teos kuitenkin keskittyy henkilöhahmojen välisiin jännityksiin.


Xx Bella


Agnès Martin-Lugand - Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia (2018)

Bazar, 218 sivua

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutus...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mirkka Torikka - Rakas katastrofini

Mirkka Torikan omaelämäkerta  Rakas katastrofini (2023) on syvällinen kuvaus vaikeasta parisuhteesta, toisen ihmisen kannattelemisesta sekä elämisestä hometalohelvetin keskellä pienten lasten kanssa. Mirkka on ollut vahva jo pienestä pitäen:  "Opin, että jos hevonen uhkasi juosta laitumella päälle, ikinä ei saisi väistää, sillä se väistäisi todennäköisesti samaan suuntaan. Uhkaa kohti tuli aina kävellä suoraan." Mirkka näyttäytyy teoksessa sopeutuvaisena persoonana, joka mukautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kaupungissa on ollut mieluista asua, mutta hän muuttaa silti mielellään maalle, vaikka miehen vanhempien kalustuskaan ei omaa silmää miellytä. Mirkka joutuu vastaamaan perheestä ja kodista yksin, mutta senkin taakan hän suorittaa urheasti, ja toivoo parasta. Kun tietää ennestään, mitä tulee tapahtumaan, niin kaikki selittelyt voivat kuulostaa naiiveilta. Jälkiviisastelu on kuitenkin turhaa ja usein ihminen toivoo kaiken kääntyvän hyväksi lopulta. Mirkka yrittää kannat...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Maria Peura - Esikoinen

Maria Peuran Esikoinen (2023) on niitä kirjoja, jotka jokaisen tulisi lukea. Peura on tunnettu tabuaiheistaan, ja tämän autofiktiivisen romaanin pystyvät herkemmätkin lukemaan. Teos koskettaa etenkin äitejä, ja on myös lohdullinen. Kirjan päähenkilö, Maria, on saanut pienestä asti kokea väkivaltaa ja toruja äitinsä suunnalta. Äidin rakkaus taas on ollut paras asia hänen lapsuudessaan, ja hän janoaa sitä edelleen keski-ikäisenä, kun äiti on jo vanha ja muistisairas. Hän haluaisi äidin muistavan tekonsa ja ehkä jopa pyytävän anteeksi, mutta toisaalta hän on hyväksynyt asian. Maria ei ole katkera, ei syyttävä, ei pettynyt. Hän on vain rakkauden kipeä ja pyrkii antamaan esikoispojalleen puolestaan hyvän ja hellän lapsuuden. Mutta poika sijoitetaan laitokseen. Teos kuvaa suoraan ja kauniisti traumojen siirtymistä sukupolvelta toiselle. "Saan kirjeistä selville, että alussa äiti on rakastanut isää. Ja isä on rakastanut äitiä. Sanotaan, että lapsen todellinen koti on vanhempien parisuhd...
Lähetä kommentti
Lue lisää