Siirry pääsisältöön

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys


Tommi Kinnusen esikoisromaani Neljäntienristeys (2014) oli itselle jälleen osoitus siitä, miten ei kannata asettaa ennakkoluuloja kirjallisuudelle - eikä muutoinkaan. Odotin romaanin yhtenä teemana olevan sodan, mutta sota olikin hyvin pienenä aiheena teoksessa. Sen sijaan romaani keskittyi kuvailemaan ihmissuhteita ja väärinymmärryksiä niissä. Neljäntienristeys kuvaa taitavasti ylpeyttä, mikä kuitenkin luhistuu kun kaiken loppuminen vie lopulta voiton.

Teos sijoittuu Kuusamoon 1800- ja 1900-luvuille. Teos alkaa nuoren kätilön Marian kertomuksella. Hänen jälkeensä kertoo elämästään hänen tyttärensä Lahja. Lahjan pojan vaimo pääsee myös ääneen ja samoin Lahjan mies Onni.

Romaani oli ällistyttävän kauniisti kirjoitettu. Se soljui eri sukupolvien kerronna välillä ja loi yhtenäisen tarinan, sellaisen jollaista harvoin arkielämässä saa yksittäinen ihminen muodostettua. Teos esitti henkilöiden eri näkökulmat, joiden avulla lukija sai kokonaiskuvan jota ihailla. 

Kaiken keskipisteeksi muodostuu talo, joka on aina liian iso ja vie ihmiset erilleen toisistaan. Talo luokittelee henkilöhahmot omiin lokeroihin, omiin huoneisiinsa, jossa he ovat liian kaukana muista perheenjäsenistä. Kaikki päätyy siihen, että kirjan henkilöt pitävät salaisuuksia toisiltaan, mutta onko se kannattavaa? Toisaalta Kuusamon uskonnollinen yhteisö ja ajankohta vaikuttaa siihen, että salaisuuksiaan on varjeltava, jottei joudu vaikeuksiin. Etenkin Marian tyttären Lahjan miehellä Onnilla on salaisuus, joka johtaa kauheisiin seurauksiin.

"Marian mielestä elämä on rakennus, kuin iso talo, jossa on monta kamaria ja salia ja jokaisessa monta ovea. Jokainen valitsee omat ovensa ja kulkee läpi keittiöiden ja kuistien ja etsii väliköissä uudet ovet, eikä yksikään niistä ole oikea eikä väärä, sillä ne ovat vain ovia. Joskus ihminen saattaa huomata olevansa aivan eri paikassa taloa kuin minne aikoi alkujaan mennä. Tässä hän on, omat ovensa avanneena ja sulkeneena, kulkeneena kätilökoulun ja apteekkarin ja pärjäämisenkin huoneet."


Tommi Kinnunen - Neljäntienristeys (2014)

WSOY, 334 sivua

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jenny Bayliss - Jouludeitti x12

 Jenny Baylissin Jouludeitti x12 (2021, The twelve dates of Christmas 2020) on makean valloittava jouluinen lukukokemus. Olin kuullut teoksesta paljon hyvää ja se täyttikin odotukset. Teos on rento ja rempseä, ja tuoksuu jouluisille leivoksille eli on juuri sitä mitä joulukirjoilta odottaa.  Päähenkilö Kate on muuttanut takaisin lapsuuden kotikyläänsä, Blexfordiin, jossa lunta tuiskuttaa välillä valtaviksi kinoksiksi. Teoksen kieli on ihanan kuvailevaa ja inspiroivaa. Baylissin kokemus leipomisesta näkyy myös teoksessa ja mieli tekee kirjoittaa hänen "reseptinsä" ylös. Teoksen juoni koostuu siitä, että Kate päättää osallistua Jouludeitti-tapahtumaan, jossa tavataan kolmen viikon aikana 12 miestä ennen joulua. Kaikki miehet ovat erilaisia ja jokaisille deiteille on oma lukunsa. Pieni kylä seuraa innoissaan Katen toilailuja. Suosittelen tätä teosta kaikille joulukirjojen ja -sarjojen ystäville, jotka haluavat hetkeksi lumiseen joulukylään irtaantumaan todellisuudesta. Jos tavo...

Laura Suomela - Pioneja ja peitetarinoita

 Luin hetki sitten tämän Blooming you sarjan ensimmäisen osan, ja nyt vuorossa on toinen osa eli Laura Suomelan Pioneja ja peitetarinoita. Ensimmäiset 50 sivua keskittyvät osin edellisen teoksen kertaamiseen, mikä on hieman outoa, mutta ilmeisesti tarinan etenemisen kannalta tärkeää. Teos lähtee hitaasti käyntiin, toisin kuin ensimmäinen osa. Kuitenkin huumoria löytyy alusta asti, jolloin alku ei tunnu niin tylsältä.  Teoksen ongelmat ja juonenkäänteet eivät tunnu kovin isoilta. Laura tuntuu olevan taitava kaikessa ja hänen uusi uransa on lähtenyt nousukiitoon. Hänen edellisestä ammatistaan sosiaalialalla on hyötyä myös kukkakaupan päivän erilaisissa käänteissä. Loppua kohden juonenkäänteet lisääntyvät ja tarinankerronta on vauhdikkaampaa. Ehkä teos olisi voinut olla pidempi tai juonenkäänteet olisivat voineet tulla jo aikaisemmin. Toisaalta on hyvä, että teoksessa ei ole yllä jännitys koko aikaa, vaan vasta lopussa, niin teosta ei kahmi väkisin läpi lopputuloksen toivossa. Ro...

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutus...