Siirry pääsisältöön

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys


Tommi Kinnusen esikoisromaani Neljäntienristeys (2014) oli itselle jälleen osoitus siitä, miten ei kannata asettaa ennakkoluuloja kirjallisuudelle - eikä muutoinkaan. Odotin romaanin yhtenä teemana olevan sodan, mutta sota olikin hyvin pienenä aiheena teoksessa. Sen sijaan romaani keskittyi kuvailemaan ihmissuhteita ja väärinymmärryksiä niissä. Neljäntienristeys kuvaa taitavasti ylpeyttä, mikä kuitenkin luhistuu kun kaiken loppuminen vie lopulta voiton.

Teos sijoittuu Kuusamoon 1800- ja 1900-luvuille. Teos alkaa nuoren kätilön Marian kertomuksella. Hänen jälkeensä kertoo elämästään hänen tyttärensä Lahja. Lahjan pojan vaimo pääsee myös ääneen ja samoin Lahjan mies Onni.

Romaani oli ällistyttävän kauniisti kirjoitettu. Se soljui eri sukupolvien kerronna välillä ja loi yhtenäisen tarinan, sellaisen jollaista harvoin arkielämässä saa yksittäinen ihminen muodostettua. Teos esitti henkilöiden eri näkökulmat, joiden avulla lukija sai kokonaiskuvan jota ihailla. 

Kaiken keskipisteeksi muodostuu talo, joka on aina liian iso ja vie ihmiset erilleen toisistaan. Talo luokittelee henkilöhahmot omiin lokeroihin, omiin huoneisiinsa, jossa he ovat liian kaukana muista perheenjäsenistä. Kaikki päätyy siihen, että kirjan henkilöt pitävät salaisuuksia toisiltaan, mutta onko se kannattavaa? Toisaalta Kuusamon uskonnollinen yhteisö ja ajankohta vaikuttaa siihen, että salaisuuksiaan on varjeltava, jottei joudu vaikeuksiin. Etenkin Marian tyttären Lahjan miehellä Onnilla on salaisuus, joka johtaa kauheisiin seurauksiin.

"Marian mielestä elämä on rakennus, kuin iso talo, jossa on monta kamaria ja salia ja jokaisessa monta ovea. Jokainen valitsee omat ovensa ja kulkee läpi keittiöiden ja kuistien ja etsii väliköissä uudet ovet, eikä yksikään niistä ole oikea eikä väärä, sillä ne ovat vain ovia. Joskus ihminen saattaa huomata olevansa aivan eri paikassa taloa kuin minne aikoi alkujaan mennä. Tässä hän on, omat ovensa avanneena ja sulkeneena, kulkeneena kätilökoulun ja apteekkarin ja pärjäämisenkin huoneet."


Tommi Kinnunen - Neljäntienristeys (2014)

WSOY, 334 sivua

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutus...

Mirkka Torikka - Rakas katastrofini

Mirkka Torikan omaelämäkerta  Rakas katastrofini (2023) on syvällinen kuvaus vaikeasta parisuhteesta, toisen ihmisen kannattelemisesta sekä elämisestä hometalohelvetin keskellä pienten lasten kanssa. Mirkka on ollut vahva jo pienestä pitäen:  "Opin, että jos hevonen uhkasi juosta laitumella päälle, ikinä ei saisi väistää, sillä se väistäisi todennäköisesti samaan suuntaan. Uhkaa kohti tuli aina kävellä suoraan." Mirkka näyttäytyy teoksessa sopeutuvaisena persoonana, joka mukautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kaupungissa on ollut mieluista asua, mutta hän muuttaa silti mielellään maalle, vaikka miehen vanhempien kalustuskaan ei omaa silmää miellytä. Mirkka joutuu vastaamaan perheestä ja kodista yksin, mutta senkin taakan hän suorittaa urheasti, ja toivoo parasta. Kun tietää ennestään, mitä tulee tapahtumaan, niin kaikki selittelyt voivat kuulostaa naiiveilta. Jälkiviisastelu on kuitenkin turhaa ja usein ihminen toivoo kaiken kääntyvän hyväksi lopulta. Mirkka yrittää kannat...

Maria Peura - Esikoinen

Maria Peuran Esikoinen (2023) on niitä kirjoja, jotka jokaisen tulisi lukea. Peura on tunnettu tabuaiheistaan, ja tämän autofiktiivisen romaanin pystyvät herkemmätkin lukemaan. Teos koskettaa etenkin äitejä, ja on myös lohdullinen. Kirjan päähenkilö, Maria, on saanut pienestä asti kokea väkivaltaa ja toruja äitinsä suunnalta. Äidin rakkaus taas on ollut paras asia hänen lapsuudessaan, ja hän janoaa sitä edelleen keski-ikäisenä, kun äiti on jo vanha ja muistisairas. Hän haluaisi äidin muistavan tekonsa ja ehkä jopa pyytävän anteeksi, mutta toisaalta hän on hyväksynyt asian. Maria ei ole katkera, ei syyttävä, ei pettynyt. Hän on vain rakkauden kipeä ja pyrkii antamaan esikoispojalleen puolestaan hyvän ja hellän lapsuuden. Mutta poika sijoitetaan laitokseen. Teos kuvaa suoraan ja kauniisti traumojen siirtymistä sukupolvelta toiselle. "Saan kirjeistä selville, että alussa äiti on rakastanut isää. Ja isä on rakastanut äitiä. Sanotaan, että lapsen todellinen koti on vanhempien parisuhd...