Siirry pääsisältöön

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys


Tommi Kinnusen esikoisromaani Neljäntienristeys (2014) oli itselle jälleen osoitus siitä, miten ei kannata asettaa ennakkoluuloja kirjallisuudelle - eikä muutoinkaan. Odotin romaanin yhtenä teemana olevan sodan, mutta sota olikin hyvin pienenä aiheena teoksessa. Sen sijaan romaani keskittyi kuvailemaan ihmissuhteita ja väärinymmärryksiä niissä. Neljäntienristeys kuvaa taitavasti ylpeyttä, mikä kuitenkin luhistuu kun kaiken loppuminen vie lopulta voiton.

Teos sijoittuu Kuusamoon 1800- ja 1900-luvuille. Teos alkaa nuoren kätilön Marian kertomuksella. Hänen jälkeensä kertoo elämästään hänen tyttärensä Lahja. Lahjan pojan vaimo pääsee myös ääneen ja samoin Lahjan mies Onni.

Romaani oli ällistyttävän kauniisti kirjoitettu. Se soljui eri sukupolvien kerronna välillä ja loi yhtenäisen tarinan, sellaisen jollaista harvoin arkielämässä saa yksittäinen ihminen muodostettua. Teos esitti henkilöiden eri näkökulmat, joiden avulla lukija sai kokonaiskuvan jota ihailla. 

Kaiken keskipisteeksi muodostuu talo, joka on aina liian iso ja vie ihmiset erilleen toisistaan. Talo luokittelee henkilöhahmot omiin lokeroihin, omiin huoneisiinsa, jossa he ovat liian kaukana muista perheenjäsenistä. Kaikki päätyy siihen, että kirjan henkilöt pitävät salaisuuksia toisiltaan, mutta onko se kannattavaa? Toisaalta Kuusamon uskonnollinen yhteisö ja ajankohta vaikuttaa siihen, että salaisuuksiaan on varjeltava, jottei joudu vaikeuksiin. Etenkin Marian tyttären Lahjan miehellä Onnilla on salaisuus, joka johtaa kauheisiin seurauksiin.

"Marian mielestä elämä on rakennus, kuin iso talo, jossa on monta kamaria ja salia ja jokaisessa monta ovea. Jokainen valitsee omat ovensa ja kulkee läpi keittiöiden ja kuistien ja etsii väliköissä uudet ovet, eikä yksikään niistä ole oikea eikä väärä, sillä ne ovat vain ovia. Joskus ihminen saattaa huomata olevansa aivan eri paikassa taloa kuin minne aikoi alkujaan mennä. Tässä hän on, omat ovensa avanneena ja sulkeneena, kulkeneena kätilökoulun ja apteekkarin ja pärjäämisenkin huoneet."


Tommi Kinnunen - Neljäntienristeys (2014)

WSOY, 334 sivua

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutustuma
Lähetä kommentti
Lue lisää

Holly Bourne - Katsokaa miten onnellinen olen

 Holly Bourne kirjoittaa romaanissaan Katsokaa miten onnellinen olen (2018) riipaisevan totuudenmukaisesti kolmekymppisen naisen elämästä. Teos keskittyy parisuhteen kuvailuun. Se kuvastaa hyvin millainen on huono parisuhde: kaikki ajatukset kulkevat tällöin vain parisuhteen ympärillä. Torin menestys ja suosio kirjailijana juontaa juurensa nimenomaan hänen onnelliseen parisuhteeseensa. Tai alkuhuumassa onnelliseen parisuhteeseen, mikä on nykyisin väljähtänyt siinä missä Torin kirjoitusintokin. Tori on vuosia vältellyt julkaisemasta uutta kirjaa, koska hän ei voi enää kirjoittaa onnellisuudesta. Teos kuvailee hyvin sitä kipuilua, mikä päättämättömyydestä syntyy. Tietää olevansa jumissa, mutta ihmismieli ei kykene irroittamaan: "Vanhempani eivät sano mitään. He ovat oppineet olemaan sanomatta. Sillä minä soitan helle niin usein, kerron heille jotakin mitä Tom on tehnyt ja kysyn, onko minulla oikeus olla niin tolaltani - sanon että liika on liikaa ja että en kestä sitä enää. Sitten h
Lähetä kommentti
Lue lisää

Saana Rossi - Rekrytoija

Saana Rossin Rekrytoija (2020) on piristävä teos, jonka kerronta on hyvin kuvailevaa ja tarinamaista. Teos viihdyttää kuin hauska fiktio, mutta samalla oppii paljon. Rossilla on erinomainen kyky kertoa asioista kiinnostavasti, mikä johtuu siitä, että Rossi on poiminut teokseen omaelämäkerrallisia elementtejä. Rossi kertoo matkastaan rekrytoijaksi samalla kun hän kuvailee rekrytointia yleisellä tasolla. Teoksessa käsitellään alan käsitteistöä, mutta myös kritisoidaan käsitteitä ja pinttyneitä toimintatapoja. Rossilla on tunnetusti suuri hinku muuttaa asioita, mikä näkyy myös teoksessa. Hän kuitenkin muistuttaa, että jokainen rekrytoija on erilainen ja painottaa erilaisia asioita. Näin ollen rekrytoinnissa on kyse myös tuurista ja henkilökemioista, vaikka kandidaatin taito onkin tärkeintä. Taitoakin löytyy niin monenlaista. Teoksen esimerkit ovat hyvin tarkkoja ja henkilökohtaisia. Lukija pääsee suorastaan epämiellyttävän lähelle Rossin työtehtävää. Samalla kirja herättää miettimään rek
Lähetä kommentti
Lue lisää