Siirry pääsisältöön

Salla Simukka: Lukitut


"Ei varmasti ollut tarkoitus, että kukaan kuolisi,
mutta niin kuitenkin kävi.
Ei varmasti ollut tarkoitus, että kaikki menisi
sellaiseksi kuin meni, mutta niin kuitenkin kävi."

Salla Simukan Lukitut (2020) luo rajun kuvan siitä, mitä tiede voi saada aikaan. Teos kertoo siitä, miten yhteiskunnan paras menee ihmisten vapauden edelle.Teoksessa joukko nuoria vangitaan rikoksita, joita he eivät ole vielä tehneet, mutta jotka heidän uskotaan tekevän tulevaisuudessa. Nuoret haetaan kotoa ilmoittamatta, eikä heille kerrota mistä on kyse. Lukitut on YA-kirjallisuutta eli nuorille aikuisille suunnattua kirjallisuutta. Se käsittelee myös seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli-identitettiä.

Romaani oli viihdyttävä ja taitavasti kirjoitettu. Teoksessa vaihtelee kertoja ja sekaan on laitettu myös runoja. Kertojina toimivat Johannes, Vega, Meea, Oliver ja Kaspian. Nuoret luovat vankilassa yllättäviäkin suhteita keskenään ja kertovat toisilleen elämästään. Erityisesti Johanneksen, Oliverin ja Meean suhde toisiinsa näyttäytyy mielenkiintoisena. Vega on myös mielenkiintoinen persoona, joka joutuu tuottamaan Kaspianille omalla tavallaan pettymyksen. Nuoret ovat kaikki niin erilaisia ja eri lähtökohdista, mutta vankila tuo heidät yhteen eikä heillä ole muita kuin toisensa joihin turvautua, sillä ulkopuolinen maailma on heiltä täysin suljettu. He ovat täysin yksin, eivätkä pääse pois ennen kuin ovat tunnustaneet rikoksensa - joita eivät ole vielä tehneet. Tämä herättää lukijassakin suurta turhautumista. Romaani nostaa esiin epäoikeudenmukaisuutta, mikä näkyy myös vankilan hierarkiassa. Jaksavatko nuoret pitää yhtä vai kääntyvätkö he toisiaan vastaan?

Romaani muistuttaa Simukan Lumikki-sarjaa jonkin verran, ja jännityksen tiivistäminen onkin Simukalla hallussa. Odotinkin kovasti loppuratkaisua ja selitystä kaikelle. Joku nuorista kuolee mutta kuka ja miksi? Miten pitkälle vapauden takia ollaan valmiita menemään?



Xx Bella

Salla Simukka - Lukitut (2020)
Tammi, 284

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutustuma

Holly Bourne - Katsokaa miten onnellinen olen

 Holly Bourne kirjoittaa romaanissaan Katsokaa miten onnellinen olen (2018) riipaisevan totuudenmukaisesti kolmekymppisen naisen elämästä. Teos keskittyy parisuhteen kuvailuun. Se kuvastaa hyvin millainen on huono parisuhde: kaikki ajatukset kulkevat tällöin vain parisuhteen ympärillä. Torin menestys ja suosio kirjailijana juontaa juurensa nimenomaan hänen onnelliseen parisuhteeseensa. Tai alkuhuumassa onnelliseen parisuhteeseen, mikä on nykyisin väljähtänyt siinä missä Torin kirjoitusintokin. Tori on vuosia vältellyt julkaisemasta uutta kirjaa, koska hän ei voi enää kirjoittaa onnellisuudesta. Teos kuvailee hyvin sitä kipuilua, mikä päättämättömyydestä syntyy. Tietää olevansa jumissa, mutta ihmismieli ei kykene irroittamaan: "Vanhempani eivät sano mitään. He ovat oppineet olemaan sanomatta. Sillä minä soitan helle niin usein, kerron heille jotakin mitä Tom on tehnyt ja kysyn, onko minulla oikeus olla niin tolaltani - sanon että liika on liikaa ja että en kestä sitä enää. Sitten h

Saana Rossi - Rekrytoija

Saana Rossin Rekrytoija (2020) on piristävä teos, jonka kerronta on hyvin kuvailevaa ja tarinamaista. Teos viihdyttää kuin hauska fiktio, mutta samalla oppii paljon. Rossilla on erinomainen kyky kertoa asioista kiinnostavasti, mikä johtuu siitä, että Rossi on poiminut teokseen omaelämäkerrallisia elementtejä. Rossi kertoo matkastaan rekrytoijaksi samalla kun hän kuvailee rekrytointia yleisellä tasolla. Teoksessa käsitellään alan käsitteistöä, mutta myös kritisoidaan käsitteitä ja pinttyneitä toimintatapoja. Rossilla on tunnetusti suuri hinku muuttaa asioita, mikä näkyy myös teoksessa. Hän kuitenkin muistuttaa, että jokainen rekrytoija on erilainen ja painottaa erilaisia asioita. Näin ollen rekrytoinnissa on kyse myös tuurista ja henkilökemioista, vaikka kandidaatin taito onkin tärkeintä. Taitoakin löytyy niin monenlaista. Teoksen esimerkit ovat hyvin tarkkoja ja henkilökohtaisia. Lukija pääsee suorastaan epämiellyttävän lähelle Rossin työtehtävää. Samalla kirja herättää miettimään rek