Siirry pääsisältöön

Veera Vaahtera - Tarpeeksi täydellistä


 Veera Vaahteran Tarpeeksi täydellistä (2023) oli pirteä ja oivaltava jouluntuoksuinen lukukokemus. Päähenkilö Laura yllättyy, kun aviomies Aleksi haluaa kutsua naisystävänsä Ellenin suvun joulupöytään. Tätä ei ollut tiedossa silloin kun he päättivät kokeilla avointa liittoa salaa muilta.

Teoksen henkilöhahmot ovat inhimillisiä, vaikka kaikki käydäänkin Lauran näkökulmasta. Tämä  kirja on kyllä ihanaa joulunodotuslukemista. Se ei ole ahdistava, vaan myötätuntoinen, avoin ja syvällinen. Teos pureutuu monisuhteisuuteen lempeästi. Se käsittelee mustasukkaisuutta myötätuntoisesti ja tuo esiin kaikkien osapuolten näkökulmat, tunteet ja heikot kohdat. Lauralle itselleen ei selkeästi avoin liitto näytä sopivan ja hän ei moraalisesti koe voivansa ottaa samoja vapauksia kuin Aleksi ja Ellen. Syyt ja seuraussuhteet avataan kuitenkin vakuuttavasti, jolloin Laura ei näyttäydy missään nimessä uhrina. Onkin mielenkiintoista seurata, miten soppa ratkeaa.

Teos keskittyy pohjimmiltaan myös pitkän avioliiton kuvaamiseen, sekä ylipäätänsä seurustelun ja suhteiden kuvaamiseen. Siinä käsitellään lisäksi perhesuhteita ja sukulaissuhteita. Äitiyttä ja vanhempien suhdetta lapseen käsitellään löyhästi. 

"Kun johonkin ihmiseen oli satsannut aikaa ja energiaa, kun oli rakentanut unelmansa toisen varaan, oli vaikea lakata panostamasta lisää, vaikka järkevää olisi ollut tarkastella nykyhetken tilannetta sellaisenaan. Tekikö suhde molemmat onnellisiksi? Jos ihmiset valitsisivat puhtaalta pöydältä, valitsisivatko he yhä toisensa?"

Xx Bella


Veera Vaahtera - Tarpeeksi täydellistä (2023)

Helsinki: Tammi

252s


Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutus...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mirkka Torikka - Rakas katastrofini

Mirkka Torikan omaelämäkerta  Rakas katastrofini (2023) on syvällinen kuvaus vaikeasta parisuhteesta, toisen ihmisen kannattelemisesta sekä elämisestä hometalohelvetin keskellä pienten lasten kanssa. Mirkka on ollut vahva jo pienestä pitäen:  "Opin, että jos hevonen uhkasi juosta laitumella päälle, ikinä ei saisi väistää, sillä se väistäisi todennäköisesti samaan suuntaan. Uhkaa kohti tuli aina kävellä suoraan." Mirkka näyttäytyy teoksessa sopeutuvaisena persoonana, joka mukautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kaupungissa on ollut mieluista asua, mutta hän muuttaa silti mielellään maalle, vaikka miehen vanhempien kalustuskaan ei omaa silmää miellytä. Mirkka joutuu vastaamaan perheestä ja kodista yksin, mutta senkin taakan hän suorittaa urheasti, ja toivoo parasta. Kun tietää ennestään, mitä tulee tapahtumaan, niin kaikki selittelyt voivat kuulostaa naiiveilta. Jälkiviisastelu on kuitenkin turhaa ja usein ihminen toivoo kaiken kääntyvän hyväksi lopulta. Mirkka yrittää kannat...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Maria Peura - Esikoinen

Maria Peuran Esikoinen (2023) on niitä kirjoja, jotka jokaisen tulisi lukea. Peura on tunnettu tabuaiheistaan, ja tämän autofiktiivisen romaanin pystyvät herkemmätkin lukemaan. Teos koskettaa etenkin äitejä, ja on myös lohdullinen. Kirjan päähenkilö, Maria, on saanut pienestä asti kokea väkivaltaa ja toruja äitinsä suunnalta. Äidin rakkaus taas on ollut paras asia hänen lapsuudessaan, ja hän janoaa sitä edelleen keski-ikäisenä, kun äiti on jo vanha ja muistisairas. Hän haluaisi äidin muistavan tekonsa ja ehkä jopa pyytävän anteeksi, mutta toisaalta hän on hyväksynyt asian. Maria ei ole katkera, ei syyttävä, ei pettynyt. Hän on vain rakkauden kipeä ja pyrkii antamaan esikoispojalleen puolestaan hyvän ja hellän lapsuuden. Mutta poika sijoitetaan laitokseen. Teos kuvaa suoraan ja kauniisti traumojen siirtymistä sukupolvelta toiselle. "Saan kirjeistä selville, että alussa äiti on rakastanut isää. Ja isä on rakastanut äitiä. Sanotaan, että lapsen todellinen koti on vanhempien parisuhd...
Lähetä kommentti
Lue lisää