Siirry pääsisältöön

Tone Schunnesson - Päivät, päivät, päivät

 

Tone Schunnessonin romaani Päivät, päivät, päivät (2022, alkup. Dagarna, dagarna, dagarna 2020) kuvaa ihmissuhteita ja niissä haahuilua. Mikä ero on valheella ja totuudella? Onko sillä väliä mitä tuntemattomille sanoo, kun asioita kuitenkin vääristellään julkisuudessa?

Bibbsin elämä on muuttunut aiemmasta. Hän ei ole enää tarpeeksi nuori ja saa kokea miltä menetetty kuuluisuus tuntuu. Siihen päälle vielä rahattomuus ja ero, ja Bibbs päätyy tekemään arveluttavia ratkaisuja ja valehtelemaan. Miten tärkeä on maine kellekkin? Maailma ei kaadu, vaikka epäonnistuisi. Joidenkin elämä nyt vaan on sellaista. Teos on raa-an rehellinen kuvaus kaikesta tästä.

Bibbs on keski-ikäinen nainen, joka on rakastunut mieheen, jota kutsuu Babyksi. Teoksessa haahuillaan suurkaupungin kaduilla, tavataan kuuluisuuksia ja taviksia, istutaan baareissa, juodaan jatkuvalla kaadolla ja puhutaan seksistä. Bibbsin kuuluisuus sai aikoinaan Babyn rakastumaan häneen:

"Siihen aikaan kävelimme keskustaan parina iltana viikossa nähdäksemme olivatko hylkäämämme mestat vielä olemassa. Baby vihasi keskiluokan paikkoja, mutta minä astuin ovista sisään toinen käsi hänen niskansa ympärillä, toisessa kädessä veitsi. Kukaan ei puhuisi paskaa Babystani, ja sanoin että hänen ei tarvinnut pelätä, ja hän sanoi että ei hän pelännytkään, mutta joskus näin että hän pelkäsi sittenkin. Silloin rakastin meitä enemmän. Me ryyppäsimme rakastuneesti, ja muukalaiset keskeyttivät syleilyjämme sanoakseen että he jumaloivat minua. Babyn silmät loistivat ikään kuin he olisivat puhuneet hänestä."

Mitä tapahtuu Babyn tunteille kun Bibbsin kuuluisuus on enää hämärä muisto ihmisten mielissä: "olen nähnyt sinut telkkarissa"?

Teoksen kieli on ronskia ja avointa. Bibbs osoittaa, että mikään ei ole täydellistä, ja tunteet toimivat usein paremmin kuin järki. Halut, valinnat, toiveet, vahingot ja epätoivo sekoittuvat isoksi sekametelisopaksi, joka ratkeaa tai jää ratkeamatta, mutta silläkään ei tunnu olevan niin väliä, koska asiat ja ihmiset tulevat ja menevät, ja salaisuudet joko paljastuvat tai eivät, kuka tietää ja kuka välittää.

Xx Bella


Tone Schunnesson - Päivät, päivät, päivät 2022

Helsinki: Johnny Kniga

228s

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutus...

Mirkka Torikka - Rakas katastrofini

Mirkka Torikan omaelämäkerta  Rakas katastrofini (2023) on syvällinen kuvaus vaikeasta parisuhteesta, toisen ihmisen kannattelemisesta sekä elämisestä hometalohelvetin keskellä pienten lasten kanssa. Mirkka on ollut vahva jo pienestä pitäen:  "Opin, että jos hevonen uhkasi juosta laitumella päälle, ikinä ei saisi väistää, sillä se väistäisi todennäköisesti samaan suuntaan. Uhkaa kohti tuli aina kävellä suoraan." Mirkka näyttäytyy teoksessa sopeutuvaisena persoonana, joka mukautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kaupungissa on ollut mieluista asua, mutta hän muuttaa silti mielellään maalle, vaikka miehen vanhempien kalustuskaan ei omaa silmää miellytä. Mirkka joutuu vastaamaan perheestä ja kodista yksin, mutta senkin taakan hän suorittaa urheasti, ja toivoo parasta. Kun tietää ennestään, mitä tulee tapahtumaan, niin kaikki selittelyt voivat kuulostaa naiiveilta. Jälkiviisastelu on kuitenkin turhaa ja usein ihminen toivoo kaiken kääntyvän hyväksi lopulta. Mirkka yrittää kannat...

Maria Peura - Esikoinen

Maria Peuran Esikoinen (2023) on niitä kirjoja, jotka jokaisen tulisi lukea. Peura on tunnettu tabuaiheistaan, ja tämän autofiktiivisen romaanin pystyvät herkemmätkin lukemaan. Teos koskettaa etenkin äitejä, ja on myös lohdullinen. Kirjan päähenkilö, Maria, on saanut pienestä asti kokea väkivaltaa ja toruja äitinsä suunnalta. Äidin rakkaus taas on ollut paras asia hänen lapsuudessaan, ja hän janoaa sitä edelleen keski-ikäisenä, kun äiti on jo vanha ja muistisairas. Hän haluaisi äidin muistavan tekonsa ja ehkä jopa pyytävän anteeksi, mutta toisaalta hän on hyväksynyt asian. Maria ei ole katkera, ei syyttävä, ei pettynyt. Hän on vain rakkauden kipeä ja pyrkii antamaan esikoispojalleen puolestaan hyvän ja hellän lapsuuden. Mutta poika sijoitetaan laitokseen. Teos kuvaa suoraan ja kauniisti traumojen siirtymistä sukupolvelta toiselle. "Saan kirjeistä selville, että alussa äiti on rakastanut isää. Ja isä on rakastanut äitiä. Sanotaan, että lapsen todellinen koti on vanhempien parisuhd...