Siirry pääsisältöön

Elena Ferrante: Loistava ystäväni



Viime päivityksestä on jo kulunut tovi. Sain luettua Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäisen osan eli Loistava ystäväni (2016) (L'amica geniale 2011) -romaanin, jota olen lukenut kesän lopulta asti. Teos on saanut kehuja ja se olikin mielestäni ihan hyvä. 

Teos kertoo kahden tytön välisestä ystävyydestä ja heidän kasvamisestaan naisiksi. Teoksessa kuvataan tyttöjen lapsuutta ja nuoruutta, mutta varsinaisiksi aikuisiksi he eivät kerkeä ainakaan länsimaisella mittakaavalla kasvamaan. Tytöt kietoutuvat toisiinsa tavalla, mikä kohoaa teoksen kantavaksi voimaksi. Side on selittämätön ja vahvempi kuin siteet kehenkään muihin. Teos kuvaa eriarvoisuuden teemoja ja sitä, miten itsensä voi heittää hukkaan pysyäkseen elämässä kiinni. Teos raottaa ovia maailmaan, missä perhe on tärkein ja kunnia ansaittava.

Teoksen päähenkilönä on Elena ja hänen mukanaan tarinassa kulkee hänen paras ystävänsä Lila. Lila on mielenkiintoinen ja salaperäinen persoona, josta on hankala saada otetta. Hän on häilyvä, kun taas Elena on paljolti hänen vastakohtansa eli helposti luettavissa. Elena vertailee itseään Lilaan niin ulkonäöltään kuin luonteeltaan. Hän kokee tarvitsevansa ystäväänsä ollakseen kokonainen. Myös Lila näyttäisi tarvitsevan häntä, mutta ystävien kesken vallitsee ääneenlausumaton kateus. Lila on älyllisesti lahjakas, mutta köyhä. Elenalla on hieman paremmat olot perheessä, mutta hän ammentaa lahjakkuuttaan Lilasta.

"Yleisesti ottaen minä olin meistä kahdesta kauniimpi: Lila oli laiha kuin riuku, hänestä erittyi villiä hajua, hänellä oli pitkät kapeat kasvot, joita kehystivät sysimustat suorat hiukset. Mutta hetkenä jona hän oli päättänyt päihittää sekä Alfonson että Enzon, hänen kasvonsa olivat kirkastuneet kuin pyhällä soturilla. Hänen poskilleen oli kohonnut puna merkkinä ruumiin joka soluun työntyvästä poltteesta, ja ensimmäistä kertaa ajattelin: Lila on kauniimpi kuin minä. Olin siis kakkonen kaikessa. Toivoin ettei kukaan ikinä huomaisi sitä."




Tyttöjen välinen ystävyys rakentuu hyvin mielenkiintoiseksi ja etenkin teoksen loppumetreillä heräsi kysymys, että millainen heidän ystävyytensä todella on ja mitä päähenkilö kätkee ajatuksiinsa. Elenalle miehet näyttäytyvät pahoina voimina, jotka varastavat häneltä hänen ystävänsä. Onko jotain, mitä Elena ei ymmärrä itsessään?

 Xx Bella

Elena Ferrante - Loistava ystäväni (2016)

WSOY, 362 sivua




 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutustuma
Lähetä kommentti
Lue lisää

Holly Bourne - Katsokaa miten onnellinen olen

 Holly Bourne kirjoittaa romaanissaan Katsokaa miten onnellinen olen (2018) riipaisevan totuudenmukaisesti kolmekymppisen naisen elämästä. Teos keskittyy parisuhteen kuvailuun. Se kuvastaa hyvin millainen on huono parisuhde: kaikki ajatukset kulkevat tällöin vain parisuhteen ympärillä. Torin menestys ja suosio kirjailijana juontaa juurensa nimenomaan hänen onnelliseen parisuhteeseensa. Tai alkuhuumassa onnelliseen parisuhteeseen, mikä on nykyisin väljähtänyt siinä missä Torin kirjoitusintokin. Tori on vuosia vältellyt julkaisemasta uutta kirjaa, koska hän ei voi enää kirjoittaa onnellisuudesta. Teos kuvailee hyvin sitä kipuilua, mikä päättämättömyydestä syntyy. Tietää olevansa jumissa, mutta ihmismieli ei kykene irroittamaan: "Vanhempani eivät sano mitään. He ovat oppineet olemaan sanomatta. Sillä minä soitan helle niin usein, kerron heille jotakin mitä Tom on tehnyt ja kysyn, onko minulla oikeus olla niin tolaltani - sanon että liika on liikaa ja että en kestä sitä enää. Sitten h
Lähetä kommentti
Lue lisää

Saana Rossi - Rekrytoija

Saana Rossin Rekrytoija (2020) on piristävä teos, jonka kerronta on hyvin kuvailevaa ja tarinamaista. Teos viihdyttää kuin hauska fiktio, mutta samalla oppii paljon. Rossilla on erinomainen kyky kertoa asioista kiinnostavasti, mikä johtuu siitä, että Rossi on poiminut teokseen omaelämäkerrallisia elementtejä. Rossi kertoo matkastaan rekrytoijaksi samalla kun hän kuvailee rekrytointia yleisellä tasolla. Teoksessa käsitellään alan käsitteistöä, mutta myös kritisoidaan käsitteitä ja pinttyneitä toimintatapoja. Rossilla on tunnetusti suuri hinku muuttaa asioita, mikä näkyy myös teoksessa. Hän kuitenkin muistuttaa, että jokainen rekrytoija on erilainen ja painottaa erilaisia asioita. Näin ollen rekrytoinnissa on kyse myös tuurista ja henkilökemioista, vaikka kandidaatin taito onkin tärkeintä. Taitoakin löytyy niin monenlaista. Teoksen esimerkit ovat hyvin tarkkoja ja henkilökohtaisia. Lukija pääsee suorastaan epämiellyttävän lähelle Rossin työtehtävää. Samalla kirja herättää miettimään rek
Lähetä kommentti
Lue lisää