Siirry pääsisältöön

Elena Ferrante: Loistava ystäväni



Viime päivityksestä on jo kulunut tovi. Sain luettua Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäisen osan eli Loistava ystäväni (2016) (L'amica geniale 2011) -romaanin, jota olen lukenut kesän lopulta asti. Teos on saanut kehuja ja se olikin mielestäni ihan hyvä. 

Teos kertoo kahden tytön välisestä ystävyydestä ja heidän kasvamisestaan naisiksi. Teoksessa kuvataan tyttöjen lapsuutta ja nuoruutta, mutta varsinaisiksi aikuisiksi he eivät kerkeä ainakaan länsimaisella mittakaavalla kasvamaan. Tytöt kietoutuvat toisiinsa tavalla, mikä kohoaa teoksen kantavaksi voimaksi. Side on selittämätön ja vahvempi kuin siteet kehenkään muihin. Teos kuvaa eriarvoisuuden teemoja ja sitä, miten itsensä voi heittää hukkaan pysyäkseen elämässä kiinni. Teos raottaa ovia maailmaan, missä perhe on tärkein ja kunnia ansaittava.

Teoksen päähenkilönä on Elena ja hänen mukanaan tarinassa kulkee hänen paras ystävänsä Lila. Lila on mielenkiintoinen ja salaperäinen persoona, josta on hankala saada otetta. Hän on häilyvä, kun taas Elena on paljolti hänen vastakohtansa eli helposti luettavissa. Elena vertailee itseään Lilaan niin ulkonäöltään kuin luonteeltaan. Hän kokee tarvitsevansa ystäväänsä ollakseen kokonainen. Myös Lila näyttäisi tarvitsevan häntä, mutta ystävien kesken vallitsee ääneenlausumaton kateus. Lila on älyllisesti lahjakas, mutta köyhä. Elenalla on hieman paremmat olot perheessä, mutta hän ammentaa lahjakkuuttaan Lilasta.

"Yleisesti ottaen minä olin meistä kahdesta kauniimpi: Lila oli laiha kuin riuku, hänestä erittyi villiä hajua, hänellä oli pitkät kapeat kasvot, joita kehystivät sysimustat suorat hiukset. Mutta hetkenä jona hän oli päättänyt päihittää sekä Alfonson että Enzon, hänen kasvonsa olivat kirkastuneet kuin pyhällä soturilla. Hänen poskilleen oli kohonnut puna merkkinä ruumiin joka soluun työntyvästä poltteesta, ja ensimmäistä kertaa ajattelin: Lila on kauniimpi kuin minä. Olin siis kakkonen kaikessa. Toivoin ettei kukaan ikinä huomaisi sitä."




Tyttöjen välinen ystävyys rakentuu hyvin mielenkiintoiseksi ja etenkin teoksen loppumetreillä heräsi kysymys, että millainen heidän ystävyytensä todella on ja mitä päähenkilö kätkee ajatuksiinsa. Elenalle miehet näyttäytyvät pahoina voimina, jotka varastavat häneltä hänen ystävänsä. Onko jotain, mitä Elena ei ymmärrä itsessään?

 Xx Bella

Elena Ferrante - Loistava ystäväni (2016)

WSOY, 362 sivua




 

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Castamarin keittäjätär

 Hei taas pitkästä aikaa! Päätin tehdä uuden aluevaltauksen, eli kirjoittaa arvostelun Netflix-sarjasta Castamarin keittäjätär . Katsoin sen putkeen viime viikolla, sillä siinä oli vain yksi kausi. Castamarin keittäjätär sijoittuu 1700-luvun Madridiin, joten sen kielenä on espanja. Sarja pohjautuu Fernando J. Múñezin samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä on nuori nainen, Clara Belmonte, joka ajautuu keittäjäksi Castamareille. Leskeksi jäänyt Diego de Castamar alkaa tuntea helliä tunteita keittäjää kohtaan. Heidän suhteensa on kuitenkin mahdoton. Clara kuvataan lähes täydellisenä henkilönä, joka pelastaa muita tilanteissa kuin tilanteissa. Hän tietää aina mitä tehdä oli kyse sitten ruoanlaitosta tai lääkitsemisestä. Kuitenkin myös Claralla on heikkoutensa. Mielestäni päähenkilö on välillä liiankin täydellinen, älykkö, joka taitaa kaiken. Sarja on mukaansatempaava, sillä henkilöt ovat aitoja ja heihin tutustuu vähitellen. Ikävä kyllä sarja päättyy juuri kun hahmoihin on päässyt tutus...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mirkka Torikka - Rakas katastrofini

Mirkka Torikan omaelämäkerta  Rakas katastrofini (2023) on syvällinen kuvaus vaikeasta parisuhteesta, toisen ihmisen kannattelemisesta sekä elämisestä hometalohelvetin keskellä pienten lasten kanssa. Mirkka on ollut vahva jo pienestä pitäen:  "Opin, että jos hevonen uhkasi juosta laitumella päälle, ikinä ei saisi väistää, sillä se väistäisi todennäköisesti samaan suuntaan. Uhkaa kohti tuli aina kävellä suoraan." Mirkka näyttäytyy teoksessa sopeutuvaisena persoonana, joka mukautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kaupungissa on ollut mieluista asua, mutta hän muuttaa silti mielellään maalle, vaikka miehen vanhempien kalustuskaan ei omaa silmää miellytä. Mirkka joutuu vastaamaan perheestä ja kodista yksin, mutta senkin taakan hän suorittaa urheasti, ja toivoo parasta. Kun tietää ennestään, mitä tulee tapahtumaan, niin kaikki selittelyt voivat kuulostaa naiiveilta. Jälkiviisastelu on kuitenkin turhaa ja usein ihminen toivoo kaiken kääntyvän hyväksi lopulta. Mirkka yrittää kannat...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Maria Peura - Esikoinen

Maria Peuran Esikoinen (2023) on niitä kirjoja, jotka jokaisen tulisi lukea. Peura on tunnettu tabuaiheistaan, ja tämän autofiktiivisen romaanin pystyvät herkemmätkin lukemaan. Teos koskettaa etenkin äitejä, ja on myös lohdullinen. Kirjan päähenkilö, Maria, on saanut pienestä asti kokea väkivaltaa ja toruja äitinsä suunnalta. Äidin rakkaus taas on ollut paras asia hänen lapsuudessaan, ja hän janoaa sitä edelleen keski-ikäisenä, kun äiti on jo vanha ja muistisairas. Hän haluaisi äidin muistavan tekonsa ja ehkä jopa pyytävän anteeksi, mutta toisaalta hän on hyväksynyt asian. Maria ei ole katkera, ei syyttävä, ei pettynyt. Hän on vain rakkauden kipeä ja pyrkii antamaan esikoispojalleen puolestaan hyvän ja hellän lapsuuden. Mutta poika sijoitetaan laitokseen. Teos kuvaa suoraan ja kauniisti traumojen siirtymistä sukupolvelta toiselle. "Saan kirjeistä selville, että alussa äiti on rakastanut isää. Ja isä on rakastanut äitiä. Sanotaan, että lapsen todellinen koti on vanhempien parisuhd...
Lähetä kommentti
Lue lisää